Naistentautien poliklinikan käynti

Eilen aamulla minulla oli aika gynen polille raskauden keskytymisen hoidon arvioon. Olin koittanut tsempata itseäni ja matkalla koin, että homma oli minulla paketissa. Kävellessäni etuovesta sisään samaan aikaan isomahaisen naisen ja hänen kassia kantavan miehen kanssa, tajusin kuinka liikaa koko paikka minulle onkin.

Kyyneleet silmissä koitin aulassa katsoa jonnekin, jossa ei olisi hissuttavia ja puuskuttavia vauvamahoja. Olin ajoissa ja ajattelin kahvilassa rauhoittaa itseni. Sehän olikin täynnä vaaleanpunaisia ja -sinisiä kortteja, kaikkea pientä kivaa pehmoista, jota voidaan viedä lahjaksi uudelle tulokkaalle! Kun lopulta pääsin perimmäiseen pöytään ja istuduin, silmäni osuivat ikkunalaudalla olevaan imetysliivimainokseen. Siinä vaiheessa tajusin, että vastaan on turha taistella. Ympärilläni tulee olemaan raskaana olevia, raskaaksi tulevia, pikku vauvoja, pikku lapsia jne. Olen tähänkin asti onnistunut nauttimaan niistä vaikka pienen kaihon kera, enkä halua sitä muuksi.

Lääkärini oli reipas ja miellyttävä nainen. Mukana oli kandipoika, ja annoin ilman muuta hänen olla mukana ja oppia tulevaa ammattiaan. Tutkimuspedillä oli taas vaikea pidätellä kyyneliä, vaikka muuten olinkin pärjännyt ihan hyvin. Sain kuulla, että sikiö näkyy hyvin, mutta sykettä ei ole. Lääkäri otti osaa mentykseemme. Mitään vuotoa tms. ei näkynyt.

Minulla ei ollut esiintynyt vielä mitään keskenmenon oireita (kipua tai vuotoa) lääkkeiden lopettamisen jälkeen. Päätettiin, että otan lääkkeellisen raskaudenkeskytyksen. En halua jäädä odottelemaan viikkotolkulla mahdollista spontaania vuotoa. Jos sitä ei tulisikaan, joudutaisiin lääketieteelliseen apuun turvautumaan joka tapauksessa. Ehdotin ottavani lääkket perjataina töiden jälkeen. Sain kuulla, että sitä ei kyllä suositella. Vaste lääkkeelle tulee n. 4-6 tunnin kuluttua lääkkeen (Cytotec 0,2 mg tabletteja 4 kpl) otosta. Yö menee kulemma aivan pilalle, jos sen jättää iltaan tai iltapäivään. Pahimmillaan ongelmia hoidetaan sitten päivystyksessä yöllä. Lisäksi sain sairaslomaa vielä maanantaille.

Tämän jälkeen sairaanhoitaja kävi koko hoidon kaikkinen vaihtoehtoineen ja tilanteineen läpi kahdenkesken kanssani. Hän oli niin huolehtiva, kannustava ja tukeva, että minua alkoi itkettämään uudelleen. Aivan upeaa hoito-osaamista ja potilaan kohtaamista! Loppuun hän vielä selvästi halusi minun tiedostavan, että alkanut raskauteni oli ehdottomasti positiivinen asia ja että mikään ei vielä viittaa siihen, ettemmekö voisi onnistua haaveessaamme. Olin kiitollinen, että sain kuulla sen ääneen terveydenhuollon ammattilaiselta, taas toistamiseen.

Niinpä huomenna aamulla lääkkeet vaikuttamaan ja odottamaan kivuliaaksi kuvattua kohdun supistelua. Harmi, että kulta on tämän illan jo työreissussa ja palaa kotiin vasta huomenna myöhään iltapäivällä. Olen kyllä luvannut hänelle soittaa itselleni apuvoimia jos olo menee kovin kurjaksi. Vuotelua jatkuu todennäköisesti vielä pari viikkoa onnistuneenkin lääkkeellisen hoidon jälkeen. Kurjaa. Olen pitänyt housuissani sidettä nyt 2,5 kk putkeen yötä päivää ja ajattellut, että nyt se sitten vihdoin loppuu kun Lugesteron jäi pois. Ehei, vaippa housuissa jatketaan! Ironisesti voisi sanoa, että meillä on jo vaipparalli menossa..

Puuh. Huomaan suggeroivani itseäni tähän lääkehoitoon reippaan urhoollisesti, painaen surua pois. Katsotaan kuinka huomenna käy.  En ole voinut oikein kunnolla itkeä suruani sitten maanantai-illan jälkeen työreissun takia. Olemme kullan kanssa sopineet, että viikonloppu vain köllitään, halaillaan ja pussaillaan. Ja varmaan vähän itketäänkin.