perjantai 14. joulukuuta 2012

Negatiivinen

Eilen aamulla kävin antamassa verinäytteen klinikalla. Pyysin, että saisin tuloksen tuostettuna kuoreen, jonka kävin sitten päivän päätteeksi sieltä hakemassa.

Kyllähän se kuori poltteli siinä vieruspenkillä kotiin ajaessa. Meille oli tulossa vieraita, joten päätimme katsoa tuloksen vasta illalla. Ilta oli todella hauska, meillä oli laaja sisaruspiirini puolisoineen ja koirineen istumassa arki-iltaa. Ajattelin siinä, että kyllä elämässäni on oikeastaan kaikki muu niin hyvin tätä lapsen kaipuuta lukuunottamatta. Täytyy osata olla siitä kaikesta kiitollinen.

Illalla tein sitten kaikki siivoamiset ja muut toimet alta pois ja käperryimme sänkyyn kuoren kanssa. Negatiivinen tulos. Hcg alle 3. Tyhjuus. Itku. Pelkoa jatkosta.

Vaikka olin jo osannut odottaa tulosta, pieni osa minusta toivoi silti oireideni (limamainen vaalenapunainen vuoto, huimaus, menkkamaiset kivut) olevankin oireita raskaudesta.

Kohtuullisen hyvin toivuin tuloksesta. Kultani piti kainalossa ja lohdutti. Minun oli pakko kysyä, että mitä jos meille ei koskaan tulekaan omaa lasta, haluaako hän silti olla kanssani. Olemme joskus siitä puhuneet aikaisemminkin, mutta nyt kaipasin varmuutta. Kultani piti minua ihan hassuna, hän kertoi haluavansa elää elämäänsä kanssani. Yhteisillä lapsilla tai ilman. Se helpotti, mutta aikaan sai tietenkin uutta helpotuksen ja toivon itkua.

Edelleen nukuin aamuyön huonosti. Olen alkanut heräilemään viiden aikaan ja sen jälkeen nukun enää pieniä pätkiä. Saa nähdä koska vähien yöunien lasku alkaa näkyä enemmän.. Nyt aamulla välillä itkettää. On muutamia ystäviä, jotka odottavat tulosta. Ajattelin laittaa vain tekstarin. En jaksa varmaan tänään vielä jutella asiasta enempää.

Puuh. Koitan nyt tehdä niitä asioita joita olin "lohdutuksekseni" listannut. Aloitan tänään jumpalla, huomenna sushia. Meillä tuli kultani kanssa tapaamisestamme tänään vuosi täyteen. Paljon on mahtunut tämän suhteen ensimmäiseen vuoteen. Toivottavasti ensi vuoteen mahtuisi yksi onnellinen asia - raskaus ja lapsi.

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Itku!

Voihan itku sentään! Kävin äsken vessassa ja siteeseen oli tullut rusehtavaa limaeritettä. Sieltä ne kuukautiset tunkee vain läpi. Mun on pakko mennä vielä tänään tai viimeistään huomenna raskaustestiin, että saan asian käsiteltyä.

Klinikkahan oli ehdottanut testipäiväksi jo tätä päivää, mutta aamukiireiden takia ajattelin siirtää sitä myöhäisempään. Nyt kaduttaa. Koitan selvittää saisiko läheiseltä yksityiseltä lääkäriasemalta pika-hcg:n verestä. Ainakin voin sitten jättää niiden Lugesteroni helmien käytön ja antaa vuodon vain tulla.

Ja tehdä kaikkia niitä lohtuasioita joita olin ehtinyt miettiä. Ja itkeä.

tiistai 11. joulukuuta 2012

Tunnottomuutta ja tuntemuksia

Eilen illalla vessassa käydessäni tunsin sen tutun tunteen suolistossani. Kivun ja arkuuden, joka minulla on aina merkinnyt menkkojen alkamista samana päivänä. Se vei kyllä mielen matalaksi.

Olen ymmärtänyt, että keltarauhaslääkityksen aikana kuukautiset eivät pääse tulemaan normaalisti, joten koin sen olevan elimistöni merkki siitä, että vuoto pitäisi jo päästää tulemaan. Raskaus ei ole alkanut.

Eilen ilmestyi myös paria komeaa finniä, jotka nekin ovat aina liittyneet loppukiertooni. Tänä aamuna oli pakko kertoa miehelleni, miksi sängyssä aamulla hengitin niin kiivaasti. Murehdin tietenkin noita tuntemuksia, enkä saanut enää nukahdettua. Tosin en itse huomannut ahdistukseni kanavoituvan niin konkreettisena oireena ulospäin. Kuvittelin makaavani vain hiljaa ja pettyneenä.

Tänään on sitten töissä koko päivän kiristellyt oikeaa alavatsaa ja hieman pistänyt oikeaan kylkeen. Olen jo uupunut näiden oireiden seuraamiseen ja niiden taustan päättelemiseen. Päätin jo eilen, etten enää odota raskautta, mutta minkä sitä itselleen tekee.

Oirelista, joka googlettamalla löytyy "alkuraskauden oireista" on yhtä pitkä kuin leveä. Siellä on finnit, palelemiset, hikoilut, ripulit, ummetukset, vatsakrampit, herkät rinnat, oireettomat rinnat, pahoinvointi ja hyvinvointi. Kaikki löytyy. Joten omien oireiden saattaminen johonkin merkitykseen on mahdotonta.

Niinpä päätin vielä varovaisesti odottaa hyvääkin, vaikka korkeammaltahan sitä putoaa. Realistinen optimisti kun olen. Vielä pari päivää..

maanantai 10. joulukuuta 2012

Järjestystä, tyhjyyttä ja pahimpaan varautumista

Eilinen meni mieheni vaatehuollon uudelleen organisoimisessa. Heivasin ensin kaikki vaatekomerot ja hyllyt tyhjiksi lattialle, lajittelin vaatteet, nimesin hyllyt teipeillä ja ladoin vaatteet uuteen järjestykseen nimikoiduille paikoille. Nyt löytyvät siis mm. "ohuet sukat", "paksut sukat" "parittomat sukat" kaikki nätisti omalta paikaltaan! Ainakin ehkä viikon verran ;)

Järjestämisestä sain totaalisesti muuta ajateltavaa kuin lähestyvän testipäivän. Kun kultani palasi sunnuntai-iltana työreissultaan, pääsin kertomaan loppuviikon fiiliksistäni paremmin hänelle. Koska minulla ei ole enää mitään oireita follikkeleiden kasvattamiseen tai punktion jälkimaininkeihin liittyen, oloni onkin ollut "tyhjä" jo pari päivää. Ihan kuin mitään ei olisi koskaan tehtykään eikä aikakaan mitään, jolla olisi jotain vaikutuksia eteenpäin. Kulta koitti rauhoitella, että eihän sen nyt pitäisi tarkoittaa mitään mahdollisen hedelmöittymisen kannalta. Että onko niitä oireita vai ei.  Mutta ainakin itsestä tuntuu nyt sille, että mitään elämää ei taida olla syntynyt. Tyhjä olo.

Ehkä tämä on tapani valmistella itseäni perjantain raskaustestiin. Ehkä näin ei putoa niin korkealta.

Muiden blogeista olen lukenut, että osalla on hyvinkin selvät oireet raskauden käynnistymisen jälkeen. Selvästi jo ennen raskaustestiä. Olen pari aamua herännyt aika aikaisin, enkä saa enää nukahdettua kun kuuntelen kroppaani. Tuntuuko vatsassa mitään? Tuntuuko rinnoissa mitään? Onko väsymystä, pahoinvointia - mitään? Eikä mitään ole tuntunut enää pariin päivään.

Joten aloitan itseni valmistelun negatiiviseen tulokseen. Olen jo koittanut keksiä "kivoja juttuja", joita teen negatiivisen tuloksen jälkeen. Listalla on tällä hetkellä sushin syöminen, kasvohoidon tilaaminen, joulupöydästä nauttiminen kaikilla herkuilla, kovan treenaamisen aloittaminen jne. Aijon kasvattaa listaa parilla asialla joka päivä ennen perjantaita. Siihen rakennetaan jonkinlainen turvaverkko kullan kainalon lisäksi.

Mutta heikkoja, hyvin heikkoja korvikkeitahan ne ovat vaakakupin toisessa päässä.

lauantai 8. joulukuuta 2012

Liikunnasta ja alkion solubiologiasta

Tein juuri pari tuntia lumitöitä mieheni ollessa työmatkalla. Tämä oli toinen kerta alkion siirron jälkeen, kun voin sanoa tehneeni mitään pulssia nostattavaa. Ensimmäinenkin kerta oli kevyttä lumityötä pari päivää sitten. Oli kiva tunne saada edes vähän raitista ilmaa ja happea keuhkoihin!

Olen ymmärtänyt klinikan ohjeista, että liikuntakielto on kohtalaisen kova. Periaatteessa kävely olisi ainoa selvästi sallitun puolella. Lapiolla huiskiessani pohdin kyllä nosto- ja kiertoliikkeen mahdollista vaikutusta alavatsaan ja kohdun seutuun. Tulin siihen tulokseen, että ei kai liikkeistä voi enää olla haittaa tässä vaiheessa. Tänään on 10 päivä hedelmöittymisestä ja siirrosta yhdeksäs päivä.

Kävin alkuviikosta kirjastossa lainaamassa kakki vähänkään tieteelliset opukset alkion ja sikiön kehitykseen liittyen. Päätin antaa itselleni luva perehtyä asiaan perusteellisesti mahdolliseen kohtuun kiinnittymiseen asti. Varsinainen raskauden eteneminen ei ollut vielä soveliasta luettavaa - selvää taikauskoisuutta!

Niinpä olen nyt tankannut kohta ulkomuistiin asti, että implantaatio eli alkion kiinnittyminen kohdun seinämään tapahtuu 6.-9. alkiopäivän aikana. Siksi annoin itselleni luvan lumitöihin. Se vaihe on nyt ohitettu. On siis käynyt miten on käynyt, ja tietoa tuloksesta odotetaan ensi viikon loppupuolelle asti. Alea jacta est, vai mitä ne roomalaiset Asterixissa aina hoki...

Solubiologiasta opin paljon. MAHDOLLISTA implantaatiota on edeltänyt ensin hedelmöittyneen alkion jakautuminen 2-, 4- ja 8-soluvaiheeseen noin reilun kolmen päivän aikana. Alkion siirrothan tehdään pääasiassa 4- tai 8-soluvaiheessa toisena tai kolmantena päivänä munasolujen keräyksestä. 8-soluvaiheessa alkiota kutsutaan jo morulaksi ja tällöin aikaa hedelmöittyisestä on kulunut n. 50-62 tuntia. Tämän jälkeen alkiossa alkaa hahmottua kaksi solulinjaa (sisäsolumassa ja trofoblastisolut) ja vaihetta kutsutaan blastokystaksi.

Luomuraskaudessa hedelmöittynyt alkio on matkannut munatorven laajentumasta (ampullasta) pikkuhiljaa kohtua kohden. Alkion siirrossa (tuore IVF siirto tai pakastetun alkion siirto PAS) kaikki tämä tapahtuu kohdussa alkionsiirrosta lähtien. Yhdessä kirjassa kerrottiin, kuinka hedelmöittyneen munasolun matka munanjohtimesta kohtuun tekee "hyvää" alkion pinnalle. Itseäni huolestuttaa tietenkin kun tuota vaihetta ei näissä keinoalkuisissa tapauksissa pääse tapahtumaan ollenkaan.

Alkion pitää seuraavaksi "vapautua" sitä ympäröivästä zona pellucidaksi kutsutun glykoproteiinivaipan sisältä ennen onnistunutta implantaatiota. Vasta kuoriutumisen jälkeen sillä on tahmaisia sokerimolekyyleä pinnallaan, jotka mahdollistavat tarttumisen ja kiinnittymisen  kohdun seinämään. JOS implataatio pääse tapahtumaan tähän asti, tapahtuma itsessään aiheuttaa kohdun seinämän verisuonirakenteen tihentymisen ja erilaisten ravinto- ja valkuasaineiden erittämisen. Tästä solukkokohdasta muodostuu lopulta istukka.

Niin, kirjoissa ja opuksissa on tarkasti kuvattuna tämä erittäin monimutkainen prosessi, jossa kaikki tapahtumat pitää onnistua just eikä melkeen, jotta edes hedelmöittyminen voisi tapahtua. Tieto ei ehkä varsinaisesti helpota tätä odottamisen tuskaa, mutta tieto on aina ollut oma keinoni selviytyä erilaisista tilanteista. Ainakin tiedän, mitä siellä pitäisi olla tapahtumassa, kun en voi muuten tilanteeseen mitenkään vaikuttaa. Olen nyt tiennyt minkä vaiheen onnistumista tarvitsee toivoa juuri tiettynä päivänä.

Loppupäivän koitan omistautua jouluvalmisteluille;  joulukorttien askartelulle, tavaroiden järjestämiselle ja joululahjojen valmistamiselle. Ehkä saan ajatukseni pois tästä vaiheesta. Vaiheesta, jonka aikana voi enää vain odottaa ensi viikon perjantain lähestymistä. Vaiheesta, jonka aikana toivoo alkavansa saavansa edes jonkinlaisia vihjeitä mahdollisesta hedelmöittymisestä. Pelko meinaa kuitenkin hivuttautua sisään jo tässä vaiheessa. Pelko siitä, että mitään erityisiä oireita ei tulekaan.  Pelko perjantain raskaustestin tuloksesta.

perjantai 7. joulukuuta 2012

Taustaa ja tätä päivää

Tämä on siis blogini ensimmäinen teksti. Olen ehtinyt lukea muiden blogeja ja huomannut ne itselleni hyvin tärkeiksi väyliksi kuulla muiden kokemuksista ja tunnelmista lapsettomuushoitoihin liittyen.

Oma blogini tulee siis keskittymään tähän lapsihaaveeseen. Olen aina toivonut itselleni perhettä ja vitsaillut, että vähintään kolme lasta olisi hyvä määrä. Elämä on kuitenkin vienyt hyvin eri lailla eteenpäin. Viime vuoteen asti elämässäni ei ole ollut parisuhdetta, johon lapsen olisi ollut hyvä tulla. Olen sen sijaan täyttänyt elämäni aika lailla työnteolla, ystävillä ja perheenjäsenilläni.

Vajaa vuosi sitten kuitenkin rakastuin mieheen, jonka koen olevani vastinpuoliskoni -"puuttuva palannen" Robinia hyräillen. Olemme molemmat hyvin perhekeskeisiä ja siksi on ollut luontevaa ottaa lapset ja perhe puheeksi jo aivan suhteemme alkutaipaleella.

Menimme kihloihin aprillipäivänä, sillä en ollut suostunut kosimaan karkauspäivänä ; ) Ehkäisyn jätimme pois huhtikuussa ja luomulasta yritettiin LH-testin avulla syksyyn asti. Johtuen iästäni (38-v.), päädyimme hakeutumaan lapsettomuusklinikalle testeihin syyskuussa. Nyt takana on tieto siitä,  että kummassakaan ei pitäisi olla mitään "vikaa" lapsen saamisen suhteen. Takana on jo ensimmäinen inseminaatio lokakuun alussa. IVF-hoitoon päädyttiin menemään tässä kierrossa ja takana on lyhyen stimulaation horminihoidot.

Punktiosaaliiksi saimme 9 munasolua 14 follikkelista ja kaikki hedelmöittyivät. Jakautumaan asti kykeni kuusi alkiota, joista parhaalla tehtiin tuoresiirto 29.11. Raskaustesti on tarkoitus tehdä 14.12. Pakkaseen siirrettiin jäljelle jääneet alkiot 2+2+1 oljissa.

Nyt koitetaan pärjäillä päivästä toiseen ja kuluttaa kalenterin sivuja eteenpäin.