perjantai 22. maaliskuuta 2013

Bingo!

Ihanaa, ihanaa, ihanaa!

Tämä kevät vaikuttaa tähän asti niin auringon säteilemältä, että ihan pakahduttaa!

Kävimme tänään siis klinikalla UÄ-tutkimuksessa. Aika oli hieman varhainen, johtuen lääkärimme ensi viikon lomasta, ja se minua hieman huoletti. Kulta pääsi onneksi mukaan, se helpotti jo etukäteenkin.

Tutkimusta aloitettaessa koin ensimmäisen kerran siinä pritsillä maatessa huolesta johtuvaa konkreettista pahoinvointia ja ahdistusta, sillä vasta siinä laitetta valmisteltaessa tajusin, että odottamamme tieto on nyt sekunttien päässä. Sekin tieto, että kaikki on pilalla ja ohi. Auringonpimennys.

Onneksi lääkärimme alkoi heti kuvailemaan näkymää kohdun alueelta. Kohdussa näkyi nestekertymä eli tuo ruskuaispussi. Ensimmäinen bingo! Ihanaa, se ole munanjohtimessa tai hukassa jossain päin vatsaonteloa. Sitten toki havaittiin, että vielä kovin pienenä näkyi sikiöosa ruskuaispussinkehän ulkopuolella, kuin sormuksen timantti. Toinen bingo! Ja kun lääkärimme onnistui pitämään UÄ-anturaa huolella paikallaan, kuvassa näimme vilkkuvana valkoisen ja tumman vaihtelun eli pienen Bubba Shrimpimme tai timangimme sykkeen. Kolmas bingo!

Sinnä vaiheessa kyyneleet nousivat silmiin ja katseemme kohtaaminen kultani kanssa oli taas yksi ihana muisto loppuelämäksi <3

Kun Bubbasta otettiin mittaa, oli uutinen hieman epävarma. Sikiön pituuttaa (CRL) ei kohtuni kallistuskulman takia saanut vaginaalisella anturalla kovin kattavasti esiin. Sikiö vaikutti hieman aikaansa pieneltä, 4,4 mm saatiin pituudeksi. Tämä vastasi viikkoja 5-6.  Nyyh! Toivon kovasti, että kyse on vain kuvantamiskulmasta. Mutta neljän suora nyt olisikin ollut jo aivan liikaa. Minulle jäi itse asiassa hieman epäselväksi meneillään olevan raskausviikon arvio. Olin ymmärätänyt, että tänään piti olla 6+1 päivä. Nyt en ole ihan varma..

Lääkkeet jatkuvat ennallaan eli Lugesteron 2 aamuin illoin ja Zumenon 1aamulla ja 2 illalla. Ainakin seuraavaan ultraan asti.

No, olen päättänyt suhtautua tähän voimistaen hyvää fiilistä. Eli raskaus on oikeasti alkanut, sijainti on kohdussa ja sikiössä näkyy jo nyt syke. Mittaa joudumme kontrolloimaan uudestaan parin viikon kuluttua klinikalla. Olin ajatellut soittaa tänään neuvolaan ja varata aikoja. Nyt en vieläkään tiedä kannattaako minun soittaa sinne. Sitäkään en huomannut kysyä klinikasta.

Joka tapauksessa aurinko paistaa taas ja saimme tänään kolmen bingon suoran ja timantin : ) !!



torstai 21. maaliskuuta 2013

2 viikkoa ja 1 päivä

sen verran on takana aikaa uuden ajalaskun jälkeen.  Aurinko on jatkanut paistamistaan, vaikka ei aina ulkona sitä huomaakaan. Töissä on ollut kamala härdelli, enkä ole kerta kaikkiaan jaksanut kotona enää avata konetta, vaikka kovasti on tehnyt mieli jakaa ajatuksia tänne.

Raskausuutisen jälkeen raskauden oireista olen tunnistanut muutamia. Rinnat tai lähinnä nännit ovat olleet jatkuvasti hieman arat, etenkin painamiselle. Pienirintaisena olen myös tiedostanut niiden olevan hieman turvoksissa. Alavatsa on myös hieman turvoksissa. Muutaman päivä ajan olen huomannut pientä etovaa tunnetta ajoittain päivän aikana. Silloin tekee mieli vähän syödä jotain. Väsymyksestä on vaikea sanoa, sillä olen todella väsynyt. Mutta enemmän uskon sen liittyvän pitkiin työpäiviin ja iltatöihin.

Ihanaahan tämä on ollut : ) Onneksi nuo pienet oireet ovat pysyneet ja mitään vuotoa ei toistaiseksi ole esiintynyt. Alkuvaiheen ultra klinikalle piti olla ensi viikon keskiviikkona. Ilmeisesti meitä hoitaneen lääkärin lomien takia, minulle soitettiin pari päivää sitten kysyttiin pääsisimmekö jo tämän viikon perjantaina. Eli huomenna!

Olen laskenut päiviä ultraan raskausuutisestä lähtien ja tämä vajaan viikon aikataulukiri toki helpottaa tätä malttamattomuutta. Samalla olen koittanut psyykata itseäni kaikkiin ikäviin vaihtoehtoihin. Pahimpana pidän kohdun ulkoista raskautta, sillä se voisi vaikeuttaa huomattavasti uutta raskautta. Näin olen ainakin ymmärtänyt. Toki olisi todella surullista jos oikeassa paikassa kohdussa olisi pelkkä ruskuaispussi tai sitten sykkimätön, kasvunsa lopettanut sikiö. Kaikki nämä vaihtoehdot huomioiden, koitan kestää huomisen tuloksen. Joudun palaamaan takaisin töihin melkein heti tutkimuksen jälkeen. Onneksi Kulta pääsee mukaan tutkimukseen! Kyllä me pärjäämme, kävi miten kävi.

Olen koittanut puhua itselleni, että mikäli raskaus keskeytyy tai joudutaan em. syistä keskeyttämään, tämä pieni ei vain olisi ollut riittävän terve kasvamaan aina synnytykseen asti. Kyse ei siis ole mistään suuremmasta pahansuopeudesta juuri meitä kohtaan.

Olen joka tapauksessa ollut hyvinkin peruspositiivinen nämä viikot : ) Olen jutellut vatsalleni paljon päivittäin. Vanhana leffojen ystävänä olen viime päivinä huomannut kutsuvani häntä Shrimpiksi eli katkaravuksi. Sitten tuli mieleen Bubba, Forrest Gumpin suurisydäminen armeja- ja katkaravustaja ystävä. Voi pientä parkaa! Olla nyt Bubba Shrimp ; )

Kultani on ollut yhtä hellyyden, huolenpidon ja onnen ilotulitusta. Olen niin iloinen, että olemme ainakin saaneet kokea yhdessä kaiken tämän! Riippumatta siitä, miten kaikki päättyy.

Pidän siis tämän illan, yön ja aamun kaikkia peukkujani niin pystyssä kuin vain voin. Voi taivas kuinka toivon, että kaikki olisi huomenna hyvin ja saisimme jatkaa yhdessä matkaa eteenpäin. Kaikki me kolme.


torstai 7. maaliskuuta 2013

Aurinkoa

Eilinen päivä jää ikuisesti muistoihini. Aamulla menin ensin klinikalle antamaan verinäyteen. Mielessäni kävi ajatus kotitestistä, mutta jotenkin tämän protokollan seuraaminen on tuonut minulle ryhtiä tähän henkisesti haastavaan hoitokenttään. Olin klinikalla ennen labran avautumista. Hoitajaa odottaessa jännitti vähän. Mitään oireita en edelleenkään havainnut vaikka ammulla olin kuinka koitellut kroppaani kuullostella.

Sain kuulla, että klinikalla on tuolloin poikkeuspäivä, eivätkä he pysty ottamaan normaalisti iltapäivällä puheluita vastaan, vaan pyrkivät itse soittamaan vastaukset potilaille. Oma työpäiväni on melko tiukka, ja pelkäsin etten ole vapaana sopivana hetkenä.

Päivä meni vauhdilla vähän vailla kello kolmeen ja tiiviseen työputkeen tuli juuri pieni hengähdystauko hieman ennen kolmea. Olimme työkavereiden (mukana omaa esimieskuntaani) kanssa hyvällä tuulella hyvin menneen rupeaman jälkeen ja nauru oli herkässä. Nähdessäni kännykästä, että tuntematon numero soittaa, tuli pieni paniikki. Mihin menisin ottamaan puhelun, olimme juuri yhdessä siirtymässä takaisin toimistolle? Päätin vain pokkana vastata ja jättäydyin muista hieman jälkeen.

Kuulin tutun hoitajan äänen, eikä hänen äänensä kyllä paljastanut mitään. Kysyn sitten vain, että miltä näyttä. Siihen tuo ihana ihminen vastasi, että hyvältä näyttää!! Päässäni kaikki heitti kuperkeikkaa, koin varmaan sata tunnetta puoleen sekunttiin. Aurinko paistoi kirkkaana ikkunasta sisään ja samalla sydämessäni alkoi paistaa uusi aurinko. En juurikaan muista tarkkaan mitä siinä häneltä kuulin. Muistaakseni hän kertoi, etää HCG arvo oli hyvä (kai noin 300), joka ei ole aina tavallista pakastettuun alkion siirron ollessa kyseessä. Eli raskaushormoni oli hyvällä tasolla!! Menin sitten pieneen tyhjään huoneeseen ja hiljaa hihkuin hänelle puhelimeen kuinka ihanaa ja kuinka mahtava uutinen. Ihana hoitaja nauroi ja onnitteli toisessa päässä! Kerroin, etten voi nyt jutella juuri enempää. Hän kertoi, että eka ultra voisi olla siinä pääsiäisen paikkeilla ja että voin ottaa uudelleen yhteyttä sopivana hetkenä.

Lopputyöpäivä meni kuin usvassa. en ollut vessahetkeä lukuunottamatta itsekseni, joten en päässyt pitkään aikaan itselleni asiaa hehkuttamaan. Siellä vessassa pelistä itseäni katsoessa kasvoillani oli riemukkaan onnellinen, sammumaton hymy ja kyynelistä kosteat silmät.

Olin sopinut ystäväni kanssa teatteri-illasta, joten tiesin olevani kotona vasta myöhään illalla. Päätin, että en laita kullalleni viestiä tai soittoa, vaan haluan kertoa tuloksen kasvotusten. Matkalla teatteriin poikkesin kirjakauppaan, sillä halusin tästä päivästä jäävän meille jokin konkreettinen muisto. Ostin kullalleni Jari Sinkkosen kirjan, "Ensi kertaa isäksi". Vaikka tästä ei seuraisikaan vielä loppuun asti edennyttä raskautta, olemme nyt ensimmäistä kertaa raskaana!! Ja se on jo itsessään muistamisen arvoinen hetki ja päivä.

Kotiin tultuamme en sivunnut asiaa mitenkään ja Kulta oli hienovaraisesti kysymättä, sillä ystäväni tuli meille vielä yöksi. Illalla kun olimme sängyssä nukkumaan menossa  jätin yövaloni päälle. Kulta ihmetteli, että mitä vielä meinaan puuhata. Jäin vain katsomaa häntä. Hetkessä hän lähti kysymään mitä testi oli kertonut. En saanut sanottua mitään, hymyilin vain! Ja se hetki kun aurinko puhkesi hänen kasvoilleen - sitä hetkeä en koskaan unohda <3

Halasimme, suukotimme, hymyilimme ja kihersimme onneamme. Yhtäkkiä olo oli epätodellinen, mekö muka matkalla vanhemmiksi? Kulta laskeskeli, että jos kaikki menee hyvin, pieni syntyisi marras-joulukuussa. Ja murehti jo kuinka se pienenä sitten pärjää saman ikäisille : )

Siihen tunnelmaan ja onnen tunteeseen oli ihana nukahtaa!



tiistai 5. maaliskuuta 2013

Huomista kohden

Olen päättänyt tehdä raskaustestin jo huomenna. Se oli aluperinkin lääkärimme valitsema testauspäivä. Päätin itse viivyttää testaamisen torstaille, sillä huomenna minulle tulee ystävä kylään ja jää yöksi. Olen nyt kuitenkin päättänyt, että näitä raskaustestipäiviä saattaa tulla vielä useita ja pyrin poistamaan päivään kohdistuvaa mieletöntä painetta ja erityismerkitystä. Jos joku päivä se testi onkin postitiivinen, on siinä ihan riittävää erityismerkitystä!

Niinpä aijon mennä huomenaamulla niihin verikokeisiin (se on klinikan protokolla) ja soittaa iltapäivällä kylmän rauhallisesti tuloksen. Viime kerrallahan hain tuloksen kirjekuoressa ja luimme sen illalla yhdessä kotona. Negatiivisesta tuloksesta pettymyshän oli kasvas, vaikka sitä osasi odottaa. Kullan kainalo oli maailman paras paikka siiheen hetkeen. Nyt koitan karaista itseäni tähän hoitorumbaan. En voi aina ladata kaikkia toiveita yhteen hetkeen ja romahtaa negatiivisesta tuloksesta. Vai voinko?

Huomaan olevani ajatuksissani ja teksteissäni ihastuttavan vihastuttavan ristiriitainen. Toisessa hetkessä uhkun tarmoa ja vääjäämätöntä optimismia ja toisessa varaustaudun vuosien negatiiviseen hoitotulokseen. Sitä se inhimillisyys kai on. En halua luopua optimistisuudestani, mutta koitan tehdä tästä itselleni mahdollisimman siedettävää.

Huominen näyttää, miten kestän kuulla tuloksen puhelimessa. Ehkä muutan taas sen jälkeen käytäntöä seuraavaan hoitoon. Seuraava pakastetun alkion siirto on tarkoitus tehdä jo seuraavassa kierrossa. Joten kauaa ei toivottavasti tarvitse odottaa seuraavaa testiä.. Jos loput alkiomme siis ylipäätään kestävät sulatuksen ja päästään siihen seuraavaan siirtoon.

Hieman raskasta on tämä yhtämittainen lääkkeillä pelaaminen.  Zumenon- tabletti menee kyllä tosi helposti huiviin. En onnekseni saa juuri mitään sivuoireita. Paino on ehkä hieman noussut, mutta siihen voi olla syy hyvin lähellä suuta : ) Silti joka aamuinen ja iltainen lugesteronihelmien käyttö ärsyttää. Illan spontaani seksi ei ole kovin hyvä ajatus helmien laiton jälkeen. Lääkemassa tulee vauhdilla pois, eikä lääkkeen imeyytymisestä voi olla varma. Niinpä koitan tsekkailla fiilikset ja laitan helmet vasta kun todella nukkuminen alkaa. Koitan säästää kultaani tältä lääke- /seksinharrastamispohdinnalta. Riittää, että meillä yksi pohtii sitä. Ehkä näin ainakin toinen meistä pysyy enemmän spontaanina ; ) Mutta kuten olen aikaisemminkin sanonut, seison vaikka päälläni vuoden jos siitä on apua!

Mitään - yhtään mitään oireita ei ole ollut toistaiseksi. Ei arkuutta rinnoissa, ei vatsan juilimisia, ei huimaamista, ei tipottelua tai minkään väristä vuotoa. Siksi tuntuu hyvälle ajatukselle saada tuloskin ns. mahdollisimman pian ja oma asennoituminen taas seuraavaan hoitoon positiiviselle uralle.

Toivottavasti huominen ilta ystävän kanssa musikaaliteatterissa piristää olosuhteista huolimatta! Voin vakuuttaa, että otan ainakin yhden lasin kuohuvaa ystävyyden ja musiikin kunniaksi hyvällä omallatunnolla!!

kp 27 dpt 13