Epämääräisiä päiviä

Nyt olen taas päässyt niihin epämääräisiin päiviin. Jotenkin oma fiilikseni muuttuu, kun ohitan ns. viimeisen teoreettisen kiinnittymispäivän. Koska en koe (tietenkään) yhtään mitään oireita eikä minulla ole ollut minkäänlaista viitettä kiinnittymisvuodosta, olo on taas kurjalla tavalla tyhjä.

Vaikka olen edelleen koittanyt jatkaa optimistista puhumista vatsalleni, ovat puhumiskerrat harventuneet. En oikein tiedä, mistä tämä johtuu. En halua "luovuttaa" jo tässä vaiheessa kun raskaustestiinkin on aikaa viikko. Eihän vielä mitään ole ainakaan varmuudella menetetty!

Koko oma yleisfiilis on hieman nuukahtanut. Tosin olen nukkunut luvattoman vähän koko kuluneen viikon aikana, syöminen on ollut epäsäännöllistä ja herkkuja on mennyt tavallista enemmän. Takapuolellani olen istunut kaiken hereilläoloajan, joten minkäänlaista liikuntaa ei todellakaan ole harrastettu. Eli kaikki tekijät huonoon fiilikseen ovat kasassa.

Nyt takapuoleni jo vihloo koko päivän istumisesta, joten taidanpä lähteä iltapesulle ja nukkumaan. Ja koitan saada ladattua itseeni positiivisempaa moodia. Yritän... ainakin koitan yrittää...

Lämpöä ja paistetta

Jee!! Meillä meni keskiviikkona pakastetun alkion siirto hyvin : ) Jo se ensimmäinen sulatettava alkio suli elinkelpoiseksi ja pääsimme sen siirtoon.

Itse siirto jouduttiin aloittamaan kahdesti häiritsevän suoleni takia. Olin ohjeiden mukaan juonut paljon täyttääkseni rakkoni hyvän näkyvyyden takaamiseksi. Rakkoni olikin ihan hyvin täyttynyt, mutta täynnä oleva suoleni häiritsi näkyvyyttä. Minun vatsani toimii joka aamu kuin junan vessa - PAITSI tuona aamuna! Ohjeeksi lääkäri antoi juoda vielä lisää ajatuksella että täyttyvä rakko "nostaa" suolen pois näköesteenä toimimisesta. Kurjaa vähän oli se, että kulta oli tehnyt isoja järkkäilyjä töissään pystyäkseen osallistumaan siirtoon. Kun aikaa kului lisätankkauksen takia yli puoli tuntia kauemmin, joutui hän lähtemään takaisin töihin ennen todellista siirtoa. Mutta pääasia oli, että hän ehti olla siellä kanssani kuulemassa ilouutisen sulatuksesta!

Lääkkeitä olen jatkanut entiseen tapaan, eli 6 mg estradiolia (Zumenon)/vrk  ja 800 mg progesteronia (Lugesteron)/ vrk. Tämä lääkitys jatkuu raskaustestiin asti. Lisäksi tänään aamulla pistin vielä itseeni follitropiinia (Gonal-F) 66 ug/1,5 ml kertapaukun. Seksiä on ollut lupa harrastaa, siemennesteessä on ilmeisesti muutakin tärkeää kuin pelkät siittiöt : ) Joten viikonloppu on mennyt mukavissa merkeissä!

Muuten ohje oli, että pitää ottaa nyt iisisti. Jätin siis toistaiseksi kaiken urheilemisen, kävelemistä aion kyllä harrastaa!

Olen jo kovasti ensimmäisestä päivästä lähtien jutellut mahalleni, esittellyt hänet kullalleni, siskolleni, siskoni lapsille, isälleni, mummilleni yms. vierailuja tehdessäni. Eli kuiskutellut rappukäytävässä mahaani sivellen: " Siellä on sitten sinun serkkujasi ja papa" tyyliin. Siskoni tietää siirrosta, samoin muutamat ystävät. Toivottavasti minulla olisi kertoa heille positiivisia uutisia reilun viikon kuluttua!

Tsemppiä pieni muruseni, ota kiinni ja ota kiinni kunnolla! Äiti ja isi sinua niin kovasti jo odottaa!

Huomiseksi sulaa..

Nyt olen alkanut ttodella jännittää sitä, kunka ne meidän pienet selviytyvät huomisesta sulatuksesta. Niihin muutaman solun alkioihin huomaa nyt suhtauvansa kuin ne olisivat meidän pieniä vauvaituja. Ja niinhän ne ovatkin : ) Äidin pienet siellä kylmässä säilössä!

Olen siis päättänyt suhtautua reippaan ronskisti tähän vuoteen ajatuksella, että kevään tai kesän aikana meidän vuoromme koitaa. Meidän vuoromme tulla äidiksi ja isäksi pienellemme. Näin päivää ennen h-hetkeä tuo reippaus on hieman valjua ja uljas ryhti menaa valua hieman maanläheisemmäksi...

Päätän nyt joka tapauksessa suhtautua huomiseen rauhallisesti ja positiivisesti. Lähetän koko kroppaani hyviä viboja ja pyrin nukkumaan nyt yön hyvin ja valmistamaan tämän minimunien hautomon optimaaliseen tilaan. Aikanaan energiat eivät lopu kesken, sillä koko päivän on tehnyt mieli mussuttaa jotain makeaa!

Joten riippumatta mitä säätiedotuksessa luvataan, minä totean, että huomenna sulaa ja kevään ensimmäinen säde alkaa pilkkottamaan harmaalta talvitaivaalta : )

kp 14 dpt -1

Haaste

Kiitos haasteesta Toiveikas!

Tämä olikin blogiurani ensimmäinen haaste ja vastaaminen jäi odottamaan sopivaa hetkeä.  Nyt se hetki tuli : )

--> Säännöt:
1. Kiitä haastajaasi ja linkkaa hänet postaukseesi
2. Vastaa haastajan 11 kysymykseen
3. Keksi 11 uutta kysymystä
4. Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
5. Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät
 
-->

Toiveikkaan kysymykset haastetuille:

1. Mikä on ollut mieluisinta bloggaamisessa? Voisitko kuvitella jatkavasi bloggaamista vielä 5:n vuoden päästä? Mieluisinta on ollut päästä seuraamaan niin monen "vieraan" ihmisen hyvin henkilökohtaista matkaa ja sen herättämiä tunnelmia ja ajatuksia. Uskoisin, että olen löytänyt tästä uuden tavan puntaroida elämääni liittyiä asioita. Niinpä uskon bloggaavani viidenkin vuoden kuluttua.
   
2. Jos tekisit työksesi jotakin ihan muuta kuin nyt, mitä se olisi ja miksi? Toivottavasti se liittyisi ihmisen yleiseen hyvinvointiin ja terveyteen ja hyvä fyysisen ja henkisen olotilan saavuttamiseen. Vaikka nykyinenkin työni liittyy osin terveyteen, haluaisin tehdä merkityksellisempää työtä, jossa voisin joka päivä kokea, että tämä työni auttaa muita löytämään hyvän olon.
   
3. Missä olet oikein hyvä? Missä haluaisit olla oikein hyvä? Olen oikein hyvä tekemään listoja asioista joita täytyy (täytyisi) tehdä. Lisäksi olen hyvä tiskaamaan, pilkkomaan ja kantamaan : ) Haluaisin olla oikein hyvä soittamaan jotain instrumenttia tai laulamaan.
   
4. Kenet haluaisit tavata oikeassa elämässä ja miksi? Mitä tekisit hänen kanssaan? Haluaisin tavata itseni lapsena sillä haluaisin nähdä viihtyykö hän kanssani. Voisimme vaikka askarrella, pelata tai lukea yhdessä.
   
5. Mikä on paras kirja, jonka olet koskaan lukenut? Innostun usein sarjoista, vaikea valita voittajaa, joten listaan pari: Jo Nesbon Harry Hole dekkarit, Twilight saaga, Nälkäpeli trilogia, Harry Potterit.
   
6. Mikä on paras elokuva tai TV-sarja, jonka olet koskaan nähnyt? China beach TV-sarja 90-luvulla vaikutti siihen miksi halusin tulla isona.
   
7. Nautitko pelaamisesta? Jos nautit, mikä on lempipelisi? Nautin! Tällä hetkellä harjoittelemme shakin peluuta kultani kanssa : )
   
8. Mikä on ollut hienoin paikka tai maa, jossa olet käynyt? Täytyy sanoa, että se on Tansaniassa Kilimanjaron Uhuru peak, huippu, jolle patikoimme 5 päivää ja alas sieltä 2 päivää.
   
9. Kuvaa täydellinen päivä. Kuinka ja missä sen viettäisit ja kenen kanssa? Olisimme vaeltamassa rakkaani kanssa Lapissa loppukesästä, jolloin siellä ei ole enää hyttysiä. Ei puhelimia, tietokoneita tai velvollisuuksia vaan aikaa olla hiljaa ja aikaa jutella kaikesta mitä mieleen juolahtaa.
   
10. Millaisen vaikutuksen luulet antavasi itsestäsi muille ihmisille? Millaisen vaikutuksen haluaisit antaa? Luulen anatavani itsestäni avoimen, ystävällisen, positiivisen ja järjestelmällisen kuvan. Haluaisin antaa itsestäni hieman enemmän sponttaanin ja räiskähtelevän kuvan. Tai ehkä siis haluasin olla enemmän sellainen..
    
11. Linkitä tähän vielä päätteeksi musiikkikappale tai video, joka on tehnyt sinuun viimeksi suuren vaikutuksen. Tällä hetkellä tämä biisi  Trespassing  (Adam Lambert)  saa minut joraamaan autossa keskellä aamuruuhkaa niin, että kanssaautoilijat varmaan ihmettelevät olenko saanut jonkin sairauskohtauksen..

Omat kysymykseni ovat:

1. Jos olisit eläin, mikä eläin olisit ja miksi?

2. Luetko horoskooppeja? Jos luet niin minkä takia? 

3. Mikä on itsessäni mieluisin ulkoinen ominaisuus tai piirre?

4. Mistä teostasi olet ylpeä? Miksi teit sen?

5.  Laitatko leivälle ensin juuston vai leikeleen? Miksi teet sen juuri näin päin?

6.  Jos sinun pitäisi asua jossain toisessa maassa kuin Suomessa, missä haluaisit asua ja miksi?

7. Millä ruualla tyydytät äkisti tulleen nälän kesken päivää kaupungilla?

8.  Millä historian aikakaudella olisit halunnut elää ja missä maassa/ ympäristössä?

9. Mikä asia tai tilanne on viimeksi liikuttanut sinua positiivisella tavalla?

10. Mitä liikuntalajia et ajo koskaan kokeilla ja miksi?

11. Mikä on viimeisin turha ostos, jonka olet tehnyt?

Haastan seuraavat bloggaajat, jotka olette omalla seurantalistallani, mutta joita Toiveikas ei jo haastanut samalla kuin haastoi minut.

Feenix - Ei lapsia tehdä niitä saadaan

A - Vuoden odotus

Ainu - Miks ette hanki koiraa

Helmi -Haaveena oma muru

Emminkäinen - Odotuksen odotusta

Kaipaava - Pettävällä jäällä

Naley - Yhden viivan nainen

Illusia - Toiveissa

Tiki - Babyton Blues 

Planner - Baby Planning 

Lapsenvihaajan (odotus)päiväkirja 

Noudatan  Toiveikkaan linjaa enkä aio vinkata haastetuille antamastani haasteesta - näin jokainen sen saaja voi myös halutessaan sen skipata, jos ei halua siihen vastata.

Surviver

Lyhyesti yhteenveto vielä iltapäivän ultrasta. Kohdun limakalvo on kasvanut hyvin - jee! Minulla ei ole ollut mitään oireita lisäestradiolista, jota olen siis käyttänyt kierron toisesta päivästä lähtien 1 + 2 tablettia. Kummassakaan munasarjassa ei ole kasvanut "johtofollikkelia", niin kuin estrogeeni dumppaushoidon tarkoitus onkin.  Eli omaa ovulaatiota ei tässä kierrossa tapahtu näillä näkymin ollenkaan. Nyt siis kp 9.

Estrogeenia (Zumenon) jatkan koko kierron raskaustestiin asti. Lugesteronit aloitan ensi maanantaina 2 + 2 annostuksella. Siirto suunniteltiin ensi viikon keskiviikolle. Meillä olikin yhden alkion olkia kaksi, joten ensin sulatetaan keskiviikkona ne yksi kerrallaan tarpeen mukaan. Jos niistä ei selviä kumpikaan, sulatetaan kahden alkion olki. Jos siitä taas molemmat alkiot selviäisivät, todennäköisesti siirretäisiin molemmat. Ja sekin sopisi mainiosti : ) !

Vaihtoehtona kahden selvinneen alkion siirrolle väläyteltiin vain toisen siirtoa ja toisen viljelyä pari päivää eteenpäin blastokysta vaiheeseen ja sen jälkeen sen uudelleen pakastamista. Se kuulostaa hieman ikävältä. Pieni alkio on selvinnyt ensin munasoluna punktiosta, siittiökaveri on päässyt sen hedelmöittämään, sitten se alkiona on tsempannut maljalla viljelykaapissa pari päivää ja saanut kohtalokseen pakastuksen -200 asteeseen. Uinuttuaan muutamia kuukausia talviunta : ) se sulatetaan taas maljalle. TÄSTÄ edelleen selvinneenä sitä taas viljeltäisiin maljalla ja kaapissa pari päivää kunnes taas pitäisi ottaa upposukellus -200 asteeseen. JA vielä selvitä sulatus, siirto ja ehkä kiinnittyä vielä kohtuunkin. JOS joku päivä jollakin teistä tai itselläni näin kävisi, pitäisin sitä kyllä jo ihmeenä ja tätä pientä yksilöä kyllä todellisena selviytyjänä!!

Napakoru

Nui niin, tänään on eka ultra liittyen ekaan PASsiin. Toivon, että kaikki on mennyt hyvin ja Zumenon on toiminut niin kuin sen on tarkoituskin (mikä on minulle nyt kyllä vähän epäselvä). Laskiskelin, että siirto olisi varmaan ensi viikon puolenvälin jälkeen.

Nyt jo jännittää, selviävätkö ne pienet alkiot sulatuksesta. Aloitamme kai kahden alkion oljen sulatuksella. Itse toivon todellakin, että molemmat alkiot kestäisivät ja että siirrettäisiin molemmat alkiot.

Ikäni puolesta kokisin kaksoisuuden taivaan lahjana. Jos olisi näin mahdollista saada heti lapselle sisarus, niin ottaisin mahdollisuuden ilomielin vastaan. Toki tiedostan ne riskit mitä mahdolliseen kaksoisraskauteen liittyy ja hyväksyn ne.

Ai niin, se fysioterapeuttini oli sitä mieltä, että navassani yli 13 vuotta ollut koru voi kiristää vatsan yhtä kalvoa (linea alba). Niinpä meikäläinen marssi suutarille, kun omin näpein en saanut korua enää ruuvattua auki. Siinä hieman huomaamattomasti koitin selittää, että onko heillä työkaloja metallin leikkaamiseen. Iso, partainen ja tatuoitu suutari pyysi näyttämään mistä metallista on kyse. Paljastin napani ja kerroin tilanteen. Hän päätti koittaa kokeilla vielä omia näppivoimiaan ja saikin ruuvattua korun auki!

Meitä molempia hieman hymyilytti kun kysyin avun  hintaa, hän vain tokaisi ettei maksa mitään : ) Nyt mennään sitten pari grammaa kevyempänä!

Fysioterapian jälkeen päätös

Viikonloppu oli aika ajatuksia liikuttava. Oli ihanaa nähdä ystävättäreni ihana pieni vauva, eikä mikään siinä kohtaamisessa tuntunut pahalle ja se oli helpottavaa huomata.

Sunnuntaina kävin fysioterapeuttinaisella, joka on kouluttautunut moneen eri teoriaan liittyen kehon biomekaniikkaan ja siihen liittyviin kudoksiin; luut, nivelet, lihakset ja lihaskalvot eli fasciat.

Olin käynyt hänen luonaan pari kertaa aikaisemmin tammikuun aikana. Ongelmana minulla on lähinnä erilaisten oireiden "kieltäminen", ja uskottelu itsellenni, että kroppani voi aika hyvin. Olen ollut himoliikkuja, maratoneja on juostu ilman treenaamista jne. Nyt olen alkanut tiedostaa, että tapani liikkua on ollut hyvin nurunkurinen jo monta vuotta. Olen tavoitellut vain mahdollisimman kovaa treeniä, jotta tuloksiakin sitten tulisi. Kroppaani en ole kuunnellut ollenkaan. Olen manaillut, että pitäisi venytellä, mutta en tee mitään.

Kultani myötä olen alkanut näkemään terveellistä elämää ihan toisenlaisesta näkövinkkelistä. Liikunnan osalta alan pikkuhiljaa havahtua siihen, että minun kannattaisi liikkua tavalla, joka lisää kehoni hyvinvointia pitkällä aikavälillä eikä riko sitä.

Tulin kertoneeksi fysioterapeutille siinä hoitoni lomassa (on muuten aivan törkeän kipeää kun ihaskalvoja irroitellaan ja mobilisoidaan!!) raskaustoiveestamme. Hän alkoi manipuloida myös alavatsaani ja molempien munasarjojen seutua. Avasi sieltä lihaskalvojännityksiä. Koko kehoissani tapahtui tuon jälkeen uskomaton rentoutuminen, kasvolihaksiani myöten. Hän on hyvin suorasukainen nainen, ja hän listasi minulle asioita, joihin nyt pitäisi kiinnittää huomiota. D-vitamiinia, foolihappoa, sinkkiä, seleeniä, hyviä rasvoja, proteiinia jne. pitäsi olla runsaasti kehon käytössä ja ehdottomasti huolehtia, että ravinnosta tulee riittävästi rakennusaineita. Lisäksi hän kysyi onkohan minulla jokin henkisen puolen lukko mielessäni, jonka takia en ehkä alitajuisesti haluakaan tulla raskaaksi.

Tuo on vaikea kysymys vastata onko niin. Äitini kuoli 11 vuotta sitten. Välillä suren sitä, etten voi hänen kanssaan jakaa esimerkiksi tätä lapsiasiaa. Sain fysioterapeutilta ( vai terapeutilta! ) ohjeen kerrata hyviä muistoja äitini kanssa. Varmistua siitä, että olen todella antanut surutyölle silloin aikanaan riittävästi aikaa ja tilaa. Surra se, että emme tule jakamaan tätä minun lapsettomuutta tai mahdollista raskautta.

Olin hyvin liikuttunut tästä kaikesta mitä vastaanotolla tapahtui. Lopuksi hän sanoi, että katsotaan  mikä mahtaa olla tilanne kolmen -neljän kuukauden kuluttua. Silloin päätin ehkä ensimmäistä kertaa, että minä nyt VAIN AION TULLA RASKAAKSI tämän kevään aikana. En ajo suhtautua tapani mukaan realistisesti niihin faktoihin, jotka puhuvat raskauden alkamista sitä vastaan. Ajoin heittäytyä henkisesti täysin raskaaksi tulevaksi, en epätoivoisesti vaan rennon vahvasti vain uskoen, että niin tulee nyt tapahtumaan.

Tällä mielellä ja asenteella aloitetaan siis tämä viikko ja loppuvuosi!

Ensimmäistä PASsia kohti - toivottavasti

Niihän ne menkat sitten alkoivat. Keskiviikkona. Olin aika ok asian kanssa nuo ensimmäiset päivät, mutta eilen ja tänään on ollut taas vähän vaikeampaa. Aloitin nyt klinikan ohjeiden mukaan Zumenonin eli estradiolin. Annostus on nyt 1 tabl aamulla ja 2 illalla. Ymmärsin kirjeitse lähetetystä ohjeesta, että tällä koitetaan saada ovulaatio nyt hallitua paremmin, jotta PAS siirtoon päästään "virka-aikana". Eka ultra oli tarkoitus olla 10-11 kp:n kohdalla, mutta - yllätys, yllätys- silloin on lauantai ja sunnuntai päivät! Joten eka UÄ tehdään jo 9 päivä, joka tarkoittaa, että se pitää varmaan uusia sitten seuraavalla viikolla. Joka taas tietää setvimisiä töissä.

On oikeastaan ihme, että melkein koko syksyin onnistuin ujuttamaan klinkan ajat joko heti aamuun tai lounastunnille, ja näin onnistuin viemään tutkimuksia ja hoitoja eteenpäin ilman isompaa säätämistä työnantajaan päin.

Nyt tuntuu, että se onnellisten sattumien aika on ohi ja kaikki ajat menee selittelyn puolelle. Ehkä tuo mahdollinen yleneminen duunissa siirtää minut työajattomien onnelliseen (?) kastiin. Näin voisin helpommin käydä työajan puitteissakin klinikalla.

En osaa sanoa miksi nyt pari päivää on ollut liikuttuminen niin lähellä koko ajan. Samoin mielipahakin on herkässä ja aika turhista asioista. Eilen olin ajatellut, että katsoisimme leffan yhdessä kullan kanssa illalla. Aloitimme yhtä vanhaa leffaa sitten katsomaan, mutta aistin, ettei kulta ollut siinä "mukana". Hän pahoitteli, ettei nyt oikein ole ollut leffa-fiilistä pidempään aikaan. Itse olen kunnon leffafriikki, monet genret kiinnostaa kauhua ja splätteriä lukuunottamatta. Minä siitä tietenkin pahoitin mielini, kun toinen ei voinut "kärsiä" edes yhtä leffaa, että voidaan yhdessä köllötellä säkkituolissa. Mielipahaa siis aivan turhasta.

Ja tänään aamulla mun piti mennä hoitamaan siskon lapsia (2- ja 4- vuotiaat), kunnes siskon viesti tavoitti, että nuorimmaisen oksennustauti muuttaa suunnitelmat. Tuli ihan itku, kun huomasin kuinka ikävä mulla on noita tädin pieniä kultia.

No nyt lähden moikkaamaan lapsuuteni ystäväviisikkoa. Olemme kaikki saman ikäsiä. Kolmella meistä on jo kaksi lasta kullakin. Neljäs sai nyt loppuvuodesta esikoisensa, tosin reilusti keskosena raskausmyrkytyksen seurauksena. Olin kesällä jo yrittämässä raskautta itsekin kun kuulin hänen raskaudestaan. Silloin ajattelin, että ihanaa, saamme ehkä vauvat aika lähellä toisiaan ja samana vuonna. No, meillä siis ollaan vielä tässä vaiheessa. Onneksi heillä on kaikki mennyt hyvin raskaiden vaiheiden jälkeen. Olen vilpittömästi NIIN onnellinen heidän puolestaan! Mutta pelkään, murrunko tänään pahasti kun menemme ensin katsomaan pientä tulokasta. Ilosta itken varmasti tänäänkin, kun näen hänet nyt toisen kerran, mutta toivottavasti en omasta pettymyksestäni.

Long time no see

Johan on melkein kuukausi vierähtänyt viime kirjoituksesta. Syynä on oikeastaan kaksi asiaa. Töissä on tapahtunut täysi kuperkeikka yhden henkilöön lähdettyä pois ja teen siis valtaosan hänenkin töistä oman työni ohella. Lähtijä sattui olemaan pomoni, joten siitä on tullut tähän palloon hieman lisäkierrettä.

Toisaalta on ollut hienoa huomata, että vastuuta annetaan nyt oikein lapiolla, mutta työnhallinta on tietenkin jonkin verran ontunut samaan aikaan. Nyt jopa näyttää siltä, että tulen pysyvämminkin ottamaan vastaan tätä uutta roolia.

Juttelimme asiasta mieheni kanssa kotona, sillä olen vanha työnarkkis. Tosin ajalta ennen parisuhdettamme ja olen ollut iloinen siitä, että tässä lapsitoivetilanteessa työni on ollut viimeisen vuoden suhteellisen rauhallista. Ei siis liikaa stressiä tai muuta henkistä ikävää, joka voisi estää lapsen tuloa luoksemme.

Sain kotoa vihreää valoa tähän työhaasteeseen tarttumiseen. Lupasin kuitenkin omaehtoisesti huolehtia, että stressi ei tule elämääni. Toivottavasti pystyn pitämään lupaukseni. Onkin ollut "kivaa", kun työpäivän aikana ajatukset harhailevat kierron tilanteeseen enää vain n. 20 kertaa päivässä entisen 120 kertaa nähden..

Ja onhan tässä taas yksi pettymys nielty hoitojen suhteen. Tälle kierrolle piti tehdä luonnolliseen kiertoon PASsi. No ovulaationi tapahtuikin sitten keskiviikkona 23.1 ja siirtopäivä olisi ollut lauantai, jolloin klinikka ei ole auki. Joten ei auttanut kuin nieleskellä pari kertaa ja uskoa omiin voimiin tässäkin kierrossa. Kuukautisten pitäisi alkaa tässä parin päivän sisään eikä mikään - taaskaan - viittaa siihen että luonnon konstein olisin tullut raskaaksi.

Joten varalla on jo lääkereseptit aloitettavaksi seuraavan kierron 2. päivästä. Nyt en muista edes lääkkeen nimeä. En halunnut lukea ohjeita vielä kovin tarkkaan, JOS vaikka olisinkin tullut raskaaksi tässä kierrossa. Tietty aikausko istuu minussa siis hyvin lujassa, vaikka en sitä helpolla myönnäkään. Niin sitä humahti kaksi kuukautta IVF:n ja tuoresiirron jälkeen ilman että mitään saatiin aikaiseksi. Ei minua muuten niin haittaisi, mutta vuodet kropassani vain lisääntyvät. 39-vuotissynttäripäivä lähestyy uhkaavasti..