Eilen illalla vessassa käydessäni tunsin sen tutun tunteen suolistossani. Kivun ja arkuuden, joka minulla on aina merkinnyt menkkojen alkamista samana päivänä. Se vei kyllä mielen matalaksi.
Olen ymmärtänyt, että keltarauhaslääkityksen aikana kuukautiset eivät pääse tulemaan normaalisti, joten koin sen olevan elimistöni merkki siitä, että vuoto pitäisi jo päästää tulemaan. Raskaus ei ole alkanut.
Eilen ilmestyi myös paria komeaa finniä, jotka nekin ovat aina liittyneet loppukiertooni. Tänä aamuna oli pakko kertoa miehelleni, miksi sängyssä aamulla hengitin niin kiivaasti. Murehdin tietenkin noita tuntemuksia, enkä saanut enää nukahdettua. Tosin en itse huomannut ahdistukseni kanavoituvan niin konkreettisena oireena ulospäin. Kuvittelin makaavani vain hiljaa ja pettyneenä.
Tänään on sitten töissä koko päivän kiristellyt oikeaa alavatsaa ja hieman pistänyt oikeaan kylkeen. Olen jo uupunut näiden oireiden seuraamiseen ja niiden taustan päättelemiseen. Päätin jo eilen, etten enää odota raskautta, mutta minkä sitä itselleen tekee.
Oirelista, joka googlettamalla löytyy "alkuraskauden oireista" on yhtä pitkä kuin leveä. Siellä on finnit, palelemiset, hikoilut, ripulit, ummetukset, vatsakrampit, herkät rinnat, oireettomat rinnat, pahoinvointi ja hyvinvointi. Kaikki löytyy. Joten omien oireiden saattaminen johonkin merkitykseen on mahdotonta.
Niinpä päätin vielä varovaisesti odottaa hyvääkin, vaikka korkeammaltahan sitä putoaa. Realistinen optimisti kun olen. Vielä pari päivää..
Huh huh, jännäksi menee. Minusta sinulla on hyvä asenne. Oireista ei tosiaan voi päätellä kovastikaan, kun niitä löytyy yhtä paljon, kuin raskaana olleita naisia. Ja vielä samankin naisen kohdalla raskaudet voivat olla täysin erilaisia.
VastaaPoistaTulen huomenna ja ylihuomenna myös lukemaan kuulumisiasi. Toivon kovasti puolestasi.
Positiivisuus on parasta lääkettä - ihan kaikkeen! Toivottavasti tärppää!
VastaaPoista