Tämä on siis blogini ensimmäinen teksti. Olen ehtinyt lukea muiden blogeja ja huomannut ne itselleni hyvin tärkeiksi väyliksi kuulla muiden kokemuksista ja tunnelmista lapsettomuushoitoihin liittyen.
Oma blogini tulee siis keskittymään tähän lapsihaaveeseen. Olen aina toivonut itselleni perhettä ja vitsaillut, että vähintään kolme lasta olisi hyvä määrä. Elämä on kuitenkin vienyt hyvin eri lailla eteenpäin. Viime vuoteen asti elämässäni ei ole ollut parisuhdetta, johon lapsen olisi ollut hyvä tulla. Olen sen sijaan täyttänyt elämäni aika lailla työnteolla, ystävillä ja perheenjäsenilläni.
Vajaa vuosi sitten kuitenkin rakastuin mieheen, jonka koen olevani vastinpuoliskoni -"puuttuva palannen" Robinia hyräillen. Olemme molemmat hyvin perhekeskeisiä ja siksi on ollut luontevaa ottaa lapset ja perhe puheeksi jo aivan suhteemme alkutaipaleella.
Menimme kihloihin aprillipäivänä, sillä en ollut suostunut kosimaan karkauspäivänä ; ) Ehkäisyn jätimme pois huhtikuussa ja luomulasta yritettiin LH-testin avulla syksyyn asti. Johtuen iästäni (38-v.), päädyimme hakeutumaan lapsettomuusklinikalle testeihin syyskuussa. Nyt takana on tieto siitä, että kummassakaan ei pitäisi olla mitään "vikaa" lapsen saamisen suhteen. Takana on jo ensimmäinen inseminaatio lokakuun alussa. IVF-hoitoon päädyttiin menemään tässä kierrossa ja takana on lyhyen stimulaation horminihoidot.
Punktiosaaliiksi saimme 9 munasolua 14 follikkelista ja kaikki hedelmöittyivät. Jakautumaan asti kykeni kuusi alkiota, joista parhaalla tehtiin tuoresiirto 29.11. Raskaustesti on tarkoitus tehdä 14.12. Pakkaseen siirrettiin jäljelle jääneet alkiot 2+2+1 oljissa.
Nyt koitetaan pärjäillä päivästä toiseen ja kuluttaa kalenterin sivuja eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti