Liikunnasta ja alkion solubiologiasta

Tein juuri pari tuntia lumitöitä mieheni ollessa työmatkalla. Tämä oli toinen kerta alkion siirron jälkeen, kun voin sanoa tehneeni mitään pulssia nostattavaa. Ensimmäinenkin kerta oli kevyttä lumityötä pari päivää sitten. Oli kiva tunne saada edes vähän raitista ilmaa ja happea keuhkoihin!

Olen ymmärtänyt klinikan ohjeista, että liikuntakielto on kohtalaisen kova. Periaatteessa kävely olisi ainoa selvästi sallitun puolella. Lapiolla huiskiessani pohdin kyllä nosto- ja kiertoliikkeen mahdollista vaikutusta alavatsaan ja kohdun seutuun. Tulin siihen tulokseen, että ei kai liikkeistä voi enää olla haittaa tässä vaiheessa. Tänään on 10 päivä hedelmöittymisestä ja siirrosta yhdeksäs päivä.

Kävin alkuviikosta kirjastossa lainaamassa kakki vähänkään tieteelliset opukset alkion ja sikiön kehitykseen liittyen. Päätin antaa itselleni luva perehtyä asiaan perusteellisesti mahdolliseen kohtuun kiinnittymiseen asti. Varsinainen raskauden eteneminen ei ollut vielä soveliasta luettavaa - selvää taikauskoisuutta!

Niinpä olen nyt tankannut kohta ulkomuistiin asti, että implantaatio eli alkion kiinnittyminen kohdun seinämään tapahtuu 6.-9. alkiopäivän aikana. Siksi annoin itselleni luvan lumitöihin. Se vaihe on nyt ohitettu. On siis käynyt miten on käynyt, ja tietoa tuloksesta odotetaan ensi viikon loppupuolelle asti. Alea jacta est, vai mitä ne roomalaiset Asterixissa aina hoki...

Solubiologiasta opin paljon. MAHDOLLISTA implantaatiota on edeltänyt ensin hedelmöittyneen alkion jakautuminen 2-, 4- ja 8-soluvaiheeseen noin reilun kolmen päivän aikana. Alkion siirrothan tehdään pääasiassa 4- tai 8-soluvaiheessa toisena tai kolmantena päivänä munasolujen keräyksestä. 8-soluvaiheessa alkiota kutsutaan jo morulaksi ja tällöin aikaa hedelmöittyisestä on kulunut n. 50-62 tuntia. Tämän jälkeen alkiossa alkaa hahmottua kaksi solulinjaa (sisäsolumassa ja trofoblastisolut) ja vaihetta kutsutaan blastokystaksi.

Luomuraskaudessa hedelmöittynyt alkio on matkannut munatorven laajentumasta (ampullasta) pikkuhiljaa kohtua kohden. Alkion siirrossa (tuore IVF siirto tai pakastetun alkion siirto PAS) kaikki tämä tapahtuu kohdussa alkionsiirrosta lähtien. Yhdessä kirjassa kerrottiin, kuinka hedelmöittyneen munasolun matka munanjohtimesta kohtuun tekee "hyvää" alkion pinnalle. Itseäni huolestuttaa tietenkin kun tuota vaihetta ei näissä keinoalkuisissa tapauksissa pääse tapahtumaan ollenkaan.

Alkion pitää seuraavaksi "vapautua" sitä ympäröivästä zona pellucidaksi kutsutun glykoproteiinivaipan sisältä ennen onnistunutta implantaatiota. Vasta kuoriutumisen jälkeen sillä on tahmaisia sokerimolekyyleä pinnallaan, jotka mahdollistavat tarttumisen ja kiinnittymisen  kohdun seinämään. JOS implataatio pääse tapahtumaan tähän asti, tapahtuma itsessään aiheuttaa kohdun seinämän verisuonirakenteen tihentymisen ja erilaisten ravinto- ja valkuasaineiden erittämisen. Tästä solukkokohdasta muodostuu lopulta istukka.

Niin, kirjoissa ja opuksissa on tarkasti kuvattuna tämä erittäin monimutkainen prosessi, jossa kaikki tapahtumat pitää onnistua just eikä melkeen, jotta edes hedelmöittyminen voisi tapahtua. Tieto ei ehkä varsinaisesti helpota tätä odottamisen tuskaa, mutta tieto on aina ollut oma keinoni selviytyä erilaisista tilanteista. Ainakin tiedän, mitä siellä pitäisi olla tapahtumassa, kun en voi muuten tilanteeseen mitenkään vaikuttaa. Olen nyt tiennyt minkä vaiheen onnistumista tarvitsee toivoa juuri tiettynä päivänä.

Loppupäivän koitan omistautua jouluvalmisteluille;  joulukorttien askartelulle, tavaroiden järjestämiselle ja joululahjojen valmistamiselle. Ehkä saan ajatukseni pois tästä vaiheesta. Vaiheesta, jonka aikana voi enää vain odottaa ensi viikon perjantain lähestymistä. Vaiheesta, jonka aikana toivoo alkavansa saavansa edes jonkinlaisia vihjeitä mahdollisesta hedelmöittymisestä. Pelko meinaa kuitenkin hivuttautua sisään jo tässä vaiheessa. Pelko siitä, että mitään erityisiä oireita ei tulekaan.  Pelko perjantain raskaustestin tuloksesta.