Nyt olen alkanut ttodella jännittää sitä, kunka ne meidän pienet selviytyvät huomisesta sulatuksesta. Niihin muutaman solun alkioihin huomaa nyt suhtauvansa kuin ne olisivat meidän pieniä vauvaituja. Ja niinhän ne ovatkin : ) Äidin pienet siellä kylmässä säilössä!
Olen siis päättänyt suhtautua reippaan ronskisti tähän vuoteen ajatuksella, että kevään tai kesän aikana meidän vuoromme koitaa. Meidän vuoromme tulla äidiksi ja isäksi pienellemme. Näin päivää ennen h-hetkeä tuo reippaus on hieman valjua ja uljas ryhti menaa valua hieman maanläheisemmäksi...
Päätän nyt joka tapauksessa suhtautua huomiseen rauhallisesti ja positiivisesti. Lähetän koko kroppaani hyviä viboja ja pyrin nukkumaan nyt yön hyvin ja valmistamaan tämän minimunien hautomon optimaaliseen tilaan. Aikanaan energiat eivät lopu kesken, sillä koko päivän on tehnyt mieli mussuttaa jotain makeaa!
Joten riippumatta mitä säätiedotuksessa luvataan, minä totean, että huomenna sulaa ja kevään ensimmäinen säde alkaa pilkkottamaan harmaalta talvitaivaalta : )
kp 14 dpt -1
Hei, miten siirto meni? Vaikutat ihanan positiiviselta. Kyllä kevät tuo meille molemmille hyviä uutisia!
VastaaPoistaHuomenna olisi sitten meidän inseminaatiomme aika. Jännää!
Mäkin toivon täällä että huuruparrat sulivat hienosti ja pääsi / vät kyytiin <3
VastaaPoistaKiitos tsemppaamisesta ja mukana elämisestä : )
VastaaPoistaKaikki meni oikein hyvin, en vain päässyt päivättämään tilannetta kuin vasta nyt.