keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Kolmas kerta toden sanoo - uskokoon ken tahtoo...

Olen muuttunut statistiksi omassa elämässäni. Kohtuni elää täysin omaa elämäänsä, riippumatta lääkkeistä ja ajasta. Tuntuu kuin oma elämäni vain lipuisi hiljaa tässä vierellä ilman mitään mahdollisuutta tehdä tai toivoa mitään. Kohtu määrää nyt kaiken; miten kipeä olen lähipäivinä, miten joudun olemaan poissa työstä, miten voin tehdä mitään suunnitelmia lähiviikkojen päivien suhteen jne.

Verinen vuoto on siis jatkunut. Ei vatsakipuja eikä tulehduksen merkkejä.

Tänään kontrollissa näkyi, että kohdussa on edelleen residuaalia eli jonkinlaista jäämää raskaudesta. Kolmatta senttimetriä halkaisijaltaan oleva vuotoalue/hyytymä ei näytä irtoavan sieltä kohdun pohjalta.

Taas tuli itkut siellä tutkimuspedillä vaikka olin vuodon takia jo valmiiksi psyykannut itseäni huonoon tulokseen. Nuori lääkärimies antoi minulle vielä kolmannen kerran lääkekuurin; Cytotec nyt taas neljän tabletin voimin. Niin kuin ensimmäiselläkin kertaa. Sain ohjeeksi ottaa sen huomenna aamulla. Jos se vaikka vielä vaikuttaisi toivotun mukaisesti ja poistaisi kaavinnan tarpeen. Kontrolli on onneksi jo (?) ensi viikon tiistaina. Käynti muutetaan alkutarkastuksen jälkeen suoraan kaavinnaksi, jos kohtu ei ole vieläkään tyhjentynyt. Tosin niin luulin tapahtuvan jo tänään, mutta en ole kuukauden vuotamisellakaan vielä kiireinen tapaus.

Jouduin soittamaan lapsettomuusklinikalle ja siirtämään ensi viikolle varattua kontrolliaikaa toukokuun lopulle. Tämä tädennäköisesti tarkoittaa sitä, että mahdollista PAS:ia ei päästäkään tekemään kesäkuussa. Heinäkuun klinikka on lomalla. Eli nyt odotettaan siis elokuuta. Ei mitään sanottavaa siihen. Ei kerta kaikkiaan mitään.

En jaksa alkaa itkemään enää nyt yksin kotona illalla. En vain halua ajatella koko asiaa.

En ole tässä ruumiissa enkä tässä hetkessä. Olen oikeasti jossain ihan muualla.

9 kommenttia:

  1. Voi Blueberry, paljon voimia ja jaksamista toivon sulle.

    En tiedä, onko urbaania legendaa, mutta pieni liikkuminen kuulemma "ravistelee" nuo jämät pois. (auttais kohtua supistelemaan) Itse vuosin sen yli 4 viikkoa kohtukuoleman jälkeen ja kävin muutaman kerran kävelyllä (jonka jälkeen ainakin vähäksi aikaa vuoto koveni). Pelkäsin itsekin hirveästi tuolloin kohtutulehdusta, mutta niin se vuoto vain lakkasi itsekseen pitkän ajan jälkeen. Mutta lääkäriltä voisi kysyä pitääkö tuo paikkaansa. Onneksi sulla on tuo kontrolli.

    Haleja. <3

    VastaaPoista
  2. Voi ei, nyt kyllä täytyy kolmannen kerran toimia. Ihan kohtuutonta tuo kaiken muun tuskan lisäksi. Todella kurjaa jos seuraava hoito siirtyy sitten tuon takia elokuulle. Toivon silti vielä, että sen voisi kuitenkin toteuttaa jo ensi kuussa. Edelleenkin, tunuu pahalta puolestasi. Voimia ja lämpimiä halauksia. Kyllä asiat vielä järjestyvät. <3

    VastaaPoista
  3. Olen Sinua paljon vanhempi nainen. Raskauduin normaalisti viime syksynä, suurin piirtein just kun päästiin yksityisestä klinikasta ulos reseptit kourissa. Alkio lopetti kehityksen 5 viikkoon ja halusin Cytotecit, jotta olisin päässyt eteenpäin elämässä kuten Sinä, mutta vuosin tammikuulle. Please, älä menetä hermoja-kaavinta voi vaurioittaa endometriumin lopullisesti-kaikille ei niin käy, mutta joillekin ja se olisi yksi ongelma lisää (Ashermanin sdr).

    VastaaPoista
  4. Kiitoksia tsempistä, vinkeistä ja tuesta! Pakko uskoa, että matkalla kohtii hyvää lopputulosta ollaan. Joskus matka vain on mutkikas ja pitkä.

    VastaaPoista
  5. Voi huokaus, kylläpä sinua nyt tosiaan koetellaan. Toivottavasti nyt vihdoin lääkkkeet auttaa ja pääset tästä pitkittyneestä tilanteesta eteenpäin. Lämpimiä ajatuksia täältäkin!

    VastaaPoista
  6. Mitähän sinulle kuuluu? Olet ollut ajatuksissa. Toivottavasti kolmas lääkekuuri tepsi. Voimia ja hyviä ajatuksia lähetän täältä!

    VastaaPoista
  7. mitä tänne kuuluu? ajatuksissa olet. voimia ja jaksamista

    VastaaPoista
  8. Mitä sulle kuuluu? :) toivottavasti jo jaksat paremmin <3

    VastaaPoista
  9. Hei Blueberry! Mitä kuuluu? Olet ollut mielessä <3

    VastaaPoista