Olen muuttunut statistiksi omassa elämässäni. Kohtuni elää täysin omaa elämäänsä, riippumatta lääkkeistä ja ajasta. Tuntuu kuin oma elämäni vain lipuisi hiljaa tässä vierellä ilman mitään mahdollisuutta tehdä tai toivoa mitään. Kohtu määrää nyt kaiken; miten kipeä olen lähipäivinä, miten joudun olemaan poissa työstä, miten voin tehdä mitään suunnitelmia lähiviikkojen päivien suhteen jne.
Verinen vuoto on siis jatkunut. Ei vatsakipuja eikä tulehduksen merkkejä.
Tänään kontrollissa näkyi, että kohdussa on edelleen residuaalia eli jonkinlaista jäämää raskaudesta. Kolmatta senttimetriä halkaisijaltaan oleva vuotoalue/hyytymä ei näytä irtoavan sieltä kohdun pohjalta.
Taas tuli itkut siellä tutkimuspedillä vaikka olin vuodon takia jo valmiiksi psyykannut itseäni huonoon tulokseen. Nuori lääkärimies antoi minulle vielä kolmannen kerran lääkekuurin; Cytotec nyt taas neljän tabletin voimin. Niin kuin ensimmäiselläkin kertaa. Sain ohjeeksi ottaa sen huomenna aamulla. Jos se vaikka vielä vaikuttaisi toivotun mukaisesti ja poistaisi kaavinnan tarpeen. Kontrolli on onneksi jo (?) ensi viikon tiistaina. Käynti muutetaan alkutarkastuksen jälkeen suoraan kaavinnaksi, jos kohtu ei ole vieläkään tyhjentynyt. Tosin niin luulin tapahtuvan jo tänään, mutta en ole kuukauden vuotamisellakaan vielä kiireinen tapaus.
Jouduin soittamaan lapsettomuusklinikalle ja siirtämään ensi viikolle varattua kontrolliaikaa toukokuun lopulle. Tämä tädennäköisesti tarkoittaa sitä, että mahdollista PAS:ia ei päästäkään tekemään kesäkuussa. Heinäkuun klinikka on lomalla. Eli nyt odotettaan siis elokuuta. Ei mitään sanottavaa siihen. Ei kerta kaikkiaan mitään.
En jaksa alkaa itkemään enää nyt yksin kotona illalla. En vain halua ajatella koko asiaa.
En ole tässä ruumiissa enkä tässä hetkessä. Olen oikeasti jossain ihan muualla.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ultraääni. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ultraääni. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 8. toukokuuta 2013
tiistai 30. huhtikuuta 2013
Jo riittää!!
Soitin eilen gynen polille ja kerroin kuinka vuoto on jatkunut aktiivisena viime viikkoisen uuden lorottamisvaiheen jälkeen. Hoitaja konsultoi siellä lääkäriä ja neuvoi, että menisin tänään aamulla päivystykseen tilanteen arvioon.
Menin paikalle jo puoli kahdeksalta, ajattelin että olen ainakin siellä ensimmäisenä jonossa. Edelleen puukko kiersi haavassa, kun näin siellä raskaana olevia naisia. Tiedän, että osalla heistä saattaa olla isojakin ongelmia raskaudessaan, mutta silti he kaikki siellä edustavat sitä onnistuneiden ryhmää. Niiden, joilla lapsi on edelleen mahassa ja kasvaa.
Hoitajan haastattelun jälkeen sain lähetteen käydä labrassa. Hemoglobiini ja tulehdusarvo halutiin varmistaa. Hemoglobiini oli laskenut aiemmasta n. 30 yksikköä, mutta oli edelleen vielä ok tasolla. Tulehdusarvo oli onneksi normaali. Pääsin lääkärille vähän ennen kymmentä. Lääkäri tutki ja katsoi rauhassa ja tarkkaan. Koska tutkimus kesti niin kauan, tajusin taas siinä pedillä, että kaikki ei ole ihan kunnossa.
Lopulta ystävällinen naislääkäri kertoi, että kodussa on edelleen poikkeuksellisen paksu kerros ja siellä näyttäisi olevan jonkinlainen materiaalijäämä. Ensimmäistä kertaa sisätutkimus ja ultraääni tuntuivat minusta myös hieman kivuliailta. Lääkäri huomautti, että vuotoni on hieman marjapuuromaista, joka viittaa pitkään kestäneeseen vuotoon ja kohoneeseen tulehdusriskiin.
Kun nousin pritsille istumaan en voinut enää pidätellä kyyneleitäni. Ei vieläkään valoa tunnelissa. Kohta 4 viikkoa keskenmenosta, enkä ole vielä edes saanut kunnon keskenmenoa. Kohtu ei ole tyhjentynyt. Emme voi vielä suunnitella uusia yrityksiä, kun tilanne on näin kesken. Sain hoitajalta lohdutusta itkuuni ja lääkärikin oli hyvin myötätuntoinen.
Kokosin itseni ja kysyn vaihtoehdoista. Vaihtoehtoina oli joko uudelleen kohtua tyhjentävän lääkkeen otto tai kaavinta. Jos valitaan lääkkeet, niin voi olla että silti joudutaan kaavintaan. Päädyimme sitten lääkkeiden uudelleen ottoon. Sain ohjeeksi ottaa puolet ensimmäisen kerran annoksesta eli Cytotec 0,2 mg x 2. Tällä kertaa kielen alle, sillä vuoto estää lääkkenoton emättimen kautta. Edeltävästi myös taas kipulääkkeet Burana ja Panacod. Minulle varattiin kontrolliultraääniaika ensi viikon keskiviikolle. Jos kohtu ei ole silloin tyhjentynyt, minulle tehdään kaavinta. Ehkä jo samana päivänä.
Läääkäri kertoi, että koska kaavinta olisi minulle ensimmäinen, riski kohdun vaurioitumiseen on pienehkö, mutta olemassa. Ajatus kohdun vaurioitumisesta on kertakaikkiaan puistattava ja lamaannuttava. Veriryhmänikin katsottiin jo valmiiksi. Sain kahden antibiootin kuurin kotiin. Kefexin ja Flagyl ainakin viikon verran. Se on kuulemma hyvästä myös jos joudutaan kaavintaan. Niinpä.
Sairaslomaa sain, mutta töissä olisi ollut vaikeampaa selittää taas äkillinen poissaolo kuin mennä vielä puoleksi päiväksi. Joten naama peruslukemilla töihin. Onneksi minulla on nykyään siellä kaksi hyvää ystävää, joille olen voinut tätä asiaa jakaa. Nytkin he odottivat huolissaan paluutani lääkäristä. Tilanteen kuultuaan sain heiltä lohdutusta ja uskoa tulevaan.
Työpäivän jälkeen kävin hakemassa kullan lentokentältä. Oli ihana päästä hänen syleilyyn ja kainaloon lohdutettavaksi! Nyt odottelen, kuinka kohdun supistelu mahtaa vaikuttaa ensi yöhön.. Jos aikataulu on sama, kivut alkavat yhden jälkeen yöllä. Uuh.
Että sellainen Vapunaaton ilta ja yö tiedossa.
Menin paikalle jo puoli kahdeksalta, ajattelin että olen ainakin siellä ensimmäisenä jonossa. Edelleen puukko kiersi haavassa, kun näin siellä raskaana olevia naisia. Tiedän, että osalla heistä saattaa olla isojakin ongelmia raskaudessaan, mutta silti he kaikki siellä edustavat sitä onnistuneiden ryhmää. Niiden, joilla lapsi on edelleen mahassa ja kasvaa.
Hoitajan haastattelun jälkeen sain lähetteen käydä labrassa. Hemoglobiini ja tulehdusarvo halutiin varmistaa. Hemoglobiini oli laskenut aiemmasta n. 30 yksikköä, mutta oli edelleen vielä ok tasolla. Tulehdusarvo oli onneksi normaali. Pääsin lääkärille vähän ennen kymmentä. Lääkäri tutki ja katsoi rauhassa ja tarkkaan. Koska tutkimus kesti niin kauan, tajusin taas siinä pedillä, että kaikki ei ole ihan kunnossa.
Lopulta ystävällinen naislääkäri kertoi, että kodussa on edelleen poikkeuksellisen paksu kerros ja siellä näyttäisi olevan jonkinlainen materiaalijäämä. Ensimmäistä kertaa sisätutkimus ja ultraääni tuntuivat minusta myös hieman kivuliailta. Lääkäri huomautti, että vuotoni on hieman marjapuuromaista, joka viittaa pitkään kestäneeseen vuotoon ja kohoneeseen tulehdusriskiin.
Kun nousin pritsille istumaan en voinut enää pidätellä kyyneleitäni. Ei vieläkään valoa tunnelissa. Kohta 4 viikkoa keskenmenosta, enkä ole vielä edes saanut kunnon keskenmenoa. Kohtu ei ole tyhjentynyt. Emme voi vielä suunnitella uusia yrityksiä, kun tilanne on näin kesken. Sain hoitajalta lohdutusta itkuuni ja lääkärikin oli hyvin myötätuntoinen.
Kokosin itseni ja kysyn vaihtoehdoista. Vaihtoehtoina oli joko uudelleen kohtua tyhjentävän lääkkeen otto tai kaavinta. Jos valitaan lääkkeet, niin voi olla että silti joudutaan kaavintaan. Päädyimme sitten lääkkeiden uudelleen ottoon. Sain ohjeeksi ottaa puolet ensimmäisen kerran annoksesta eli Cytotec 0,2 mg x 2. Tällä kertaa kielen alle, sillä vuoto estää lääkkenoton emättimen kautta. Edeltävästi myös taas kipulääkkeet Burana ja Panacod. Minulle varattiin kontrolliultraääniaika ensi viikon keskiviikolle. Jos kohtu ei ole silloin tyhjentynyt, minulle tehdään kaavinta. Ehkä jo samana päivänä.
Läääkäri kertoi, että koska kaavinta olisi minulle ensimmäinen, riski kohdun vaurioitumiseen on pienehkö, mutta olemassa. Ajatus kohdun vaurioitumisesta on kertakaikkiaan puistattava ja lamaannuttava. Veriryhmänikin katsottiin jo valmiiksi. Sain kahden antibiootin kuurin kotiin. Kefexin ja Flagyl ainakin viikon verran. Se on kuulemma hyvästä myös jos joudutaan kaavintaan. Niinpä.
Sairaslomaa sain, mutta töissä olisi ollut vaikeampaa selittää taas äkillinen poissaolo kuin mennä vielä puoleksi päiväksi. Joten naama peruslukemilla töihin. Onneksi minulla on nykyään siellä kaksi hyvää ystävää, joille olen voinut tätä asiaa jakaa. Nytkin he odottivat huolissaan paluutani lääkäristä. Tilanteen kuultuaan sain heiltä lohdutusta ja uskoa tulevaan.
Työpäivän jälkeen kävin hakemassa kullan lentokentältä. Oli ihana päästä hänen syleilyyn ja kainaloon lohdutettavaksi! Nyt odottelen, kuinka kohdun supistelu mahtaa vaikuttaa ensi yöhön.. Jos aikataulu on sama, kivut alkavat yhden jälkeen yöllä. Uuh.
Että sellainen Vapunaaton ilta ja yö tiedossa.
maanantai 8. huhtikuuta 2013
Tänään satoi lunta sydämeeni
Nyt se on ohi. Minun ja meidän ihana aika raskaana. Enkä edes itse huomannut tilannetta mitenkään. Olo on turta, surullinen, epäuskoinen, itkuinen.
Vietimme ihanan pääsiäisen mökillä nukkuen pitkiä yöunia, ottaen päikkäreitä ja hiihdellen aurinkoisilla laduilla haaveillen pikkuahkiosta, jossa voisi vetää pienokaista suksien perässä.
Varoin syömästä haukea maalaistuttaviemme luona ja melkein kerroimme raskaudesta sen takia. Ettei emännälle tulisi paha mieli, kun jätin hauen syömättä.
Pääsiäisen jälkeen jatkoin lomaani tyttöjen reissulla pohjois-Italiaan. Ihanan rentoa vaeltelua kaupungilla, suussa sulavia ruokia, viinin ja proseccon jättämistä väliin ja kahdelle uudelle ihmiselle raskauden ihmeen jakaminen. Sain kehuja reippaudestani ja hyvästä voinnistani. Katselin pikku-bambinoja uteliaana ja ihaillen ja haaveilin kuinka meidän pieni joskus olisi varmasti yhtä suloinen kuin nuo italialaiset pikku-kerubit.
Eilen illalla palasin matkalta ja täyttelin illalla neuvolasta tulleita lomakkeita. Emme tupakoi, emme juo juurikaan alkoholia, kerrassaan kelpo pari tulevia vanhempia. Perjantaille oli sovittu aika neuvolaan.
Tänään oli sovittu klinikalle vielä kontrolliultra. Kulta oli järjestänyt, että pääsi mukaan. En osannut epäillä mitään. Rinnat olivat edelleen hieman arat ja turvonneet. Lääkeitä olin muistanut ottaa ilman yhtään unohdusta. Ei vuotoa tai vatsaoireita. Kävin tutkimuspritsille pitkäkseni ja odotin innolla kuinka kohta näen pienokaisemme toistamiseen ja taas sen ihmeellisen sykkeen.
Lääkärimme etsi hetken aikaa ja otti anturin pois ja kosketti minua hellästi sääreen. Hänen kasvoillaan oli pahoitteleva ilme. Kasvu on pysähtynyt ja sykettä ei näy. Minulla kesti joitakin sekuntteja, ennekuin jotain läpäisi tajuntaani. Senkin jälkeen oli ensin vain turta ja aivan kuin ulkona koko tilanteesta. Nyt meille tässä kerrotaan kuinka raskaus on keskytynyt. Jaahas, se on tämmöinen tilanne.
Sitten tulivat kyyneleet. Kulta paijasi ja silitti. Päästyäni pritsiltä halasimme pitkään ja sitten kuulemaan jatkoa. Kyyneleet valuivat aina välillä ja välillä olin tyynempi. Lääkeet lopetetaan. Odotetaan tuleeko spontaani vuoto. Sain lähetteen raskauden keskeytykseen. Menee ilmeisesti loppuviikkoon. Sitten täytyy toipua ja vasta ehkä ennen juhannusta on mahdollista suunnitella uutta siirtoa.
Talvi on todellakin palannut. Kesä on peruttu.
Kulta on ihana voimavara. Halaa, kuuntelee, lohduttaa ja silittää. Kunpa osasin huolehtia hänestä yhtä hyvin. Kyllä tästä selvitään. Jotenkin. Päivä kerrallaan.
Ai niin. Täytin pääsiäisenä 39-vuotta.
Vietimme ihanan pääsiäisen mökillä nukkuen pitkiä yöunia, ottaen päikkäreitä ja hiihdellen aurinkoisilla laduilla haaveillen pikkuahkiosta, jossa voisi vetää pienokaista suksien perässä.
Varoin syömästä haukea maalaistuttaviemme luona ja melkein kerroimme raskaudesta sen takia. Ettei emännälle tulisi paha mieli, kun jätin hauen syömättä.
Pääsiäisen jälkeen jatkoin lomaani tyttöjen reissulla pohjois-Italiaan. Ihanan rentoa vaeltelua kaupungilla, suussa sulavia ruokia, viinin ja proseccon jättämistä väliin ja kahdelle uudelle ihmiselle raskauden ihmeen jakaminen. Sain kehuja reippaudestani ja hyvästä voinnistani. Katselin pikku-bambinoja uteliaana ja ihaillen ja haaveilin kuinka meidän pieni joskus olisi varmasti yhtä suloinen kuin nuo italialaiset pikku-kerubit.
Eilen illalla palasin matkalta ja täyttelin illalla neuvolasta tulleita lomakkeita. Emme tupakoi, emme juo juurikaan alkoholia, kerrassaan kelpo pari tulevia vanhempia. Perjantaille oli sovittu aika neuvolaan.
Tänään oli sovittu klinikalle vielä kontrolliultra. Kulta oli järjestänyt, että pääsi mukaan. En osannut epäillä mitään. Rinnat olivat edelleen hieman arat ja turvonneet. Lääkeitä olin muistanut ottaa ilman yhtään unohdusta. Ei vuotoa tai vatsaoireita. Kävin tutkimuspritsille pitkäkseni ja odotin innolla kuinka kohta näen pienokaisemme toistamiseen ja taas sen ihmeellisen sykkeen.
Lääkärimme etsi hetken aikaa ja otti anturin pois ja kosketti minua hellästi sääreen. Hänen kasvoillaan oli pahoitteleva ilme. Kasvu on pysähtynyt ja sykettä ei näy. Minulla kesti joitakin sekuntteja, ennekuin jotain läpäisi tajuntaani. Senkin jälkeen oli ensin vain turta ja aivan kuin ulkona koko tilanteesta. Nyt meille tässä kerrotaan kuinka raskaus on keskytynyt. Jaahas, se on tämmöinen tilanne.
Sitten tulivat kyyneleet. Kulta paijasi ja silitti. Päästyäni pritsiltä halasimme pitkään ja sitten kuulemaan jatkoa. Kyyneleet valuivat aina välillä ja välillä olin tyynempi. Lääkeet lopetetaan. Odotetaan tuleeko spontaani vuoto. Sain lähetteen raskauden keskeytykseen. Menee ilmeisesti loppuviikkoon. Sitten täytyy toipua ja vasta ehkä ennen juhannusta on mahdollista suunnitella uutta siirtoa.
Talvi on todellakin palannut. Kesä on peruttu.
Kulta on ihana voimavara. Halaa, kuuntelee, lohduttaa ja silittää. Kunpa osasin huolehtia hänestä yhtä hyvin. Kyllä tästä selvitään. Jotenkin. Päivä kerrallaan.
Ai niin. Täytin pääsiäisenä 39-vuotta.
perjantai 22. maaliskuuta 2013
Bingo!
Ihanaa, ihanaa, ihanaa!
Tämä kevät vaikuttaa tähän asti niin auringon säteilemältä, että ihan pakahduttaa!
Kävimme tänään siis klinikalla UÄ-tutkimuksessa. Aika oli hieman varhainen, johtuen lääkärimme ensi viikon lomasta, ja se minua hieman huoletti. Kulta pääsi onneksi mukaan, se helpotti jo etukäteenkin.
Tutkimusta aloitettaessa koin ensimmäisen kerran siinä pritsillä maatessa huolesta johtuvaa konkreettista pahoinvointia ja ahdistusta, sillä vasta siinä laitetta valmisteltaessa tajusin, että odottamamme tieto on nyt sekunttien päässä. Sekin tieto, että kaikki on pilalla ja ohi. Auringonpimennys.
Onneksi lääkärimme alkoi heti kuvailemaan näkymää kohdun alueelta. Kohdussa näkyi nestekertymä eli tuo ruskuaispussi. Ensimmäinen bingo! Ihanaa, se ole munanjohtimessa tai hukassa jossain päin vatsaonteloa. Sitten toki havaittiin, että vielä kovin pienenä näkyi sikiöosa ruskuaispussinkehän ulkopuolella, kuin sormuksen timantti. Toinen bingo! Ja kun lääkärimme onnistui pitämään UÄ-anturaa huolella paikallaan, kuvassa näimme vilkkuvana valkoisen ja tumman vaihtelun eli pienen Bubba Shrimpimme tai timangimme sykkeen. Kolmas bingo!
Sinnä vaiheessa kyyneleet nousivat silmiin ja katseemme kohtaaminen kultani kanssa oli taas yksi ihana muisto loppuelämäksi <3
Kun Bubbasta otettiin mittaa, oli uutinen hieman epävarma. Sikiön pituuttaa (CRL) ei kohtuni kallistuskulman takia saanut vaginaalisella anturalla kovin kattavasti esiin. Sikiö vaikutti hieman aikaansa pieneltä, 4,4 mm saatiin pituudeksi. Tämä vastasi viikkoja 5-6. Nyyh! Toivon kovasti, että kyse on vain kuvantamiskulmasta. Mutta neljän suora nyt olisikin ollut jo aivan liikaa. Minulle jäi itse asiassa hieman epäselväksi meneillään olevan raskausviikon arvio. Olin ymmärätänyt, että tänään piti olla 6+1 päivä. Nyt en ole ihan varma..
Lääkkeet jatkuvat ennallaan eli Lugesteron 2 aamuin illoin ja Zumenon 1aamulla ja 2 illalla. Ainakin seuraavaan ultraan asti.
No, olen päättänyt suhtautua tähän voimistaen hyvää fiilistä. Eli raskaus on oikeasti alkanut, sijainti on kohdussa ja sikiössä näkyy jo nyt syke. Mittaa joudumme kontrolloimaan uudestaan parin viikon kuluttua klinikalla. Olin ajatellut soittaa tänään neuvolaan ja varata aikoja. Nyt en vieläkään tiedä kannattaako minun soittaa sinne. Sitäkään en huomannut kysyä klinikasta.
Joka tapauksessa aurinko paistaa taas ja saimme tänään kolmen bingon suoran ja timantin : ) !!
Tämä kevät vaikuttaa tähän asti niin auringon säteilemältä, että ihan pakahduttaa!
Kävimme tänään siis klinikalla UÄ-tutkimuksessa. Aika oli hieman varhainen, johtuen lääkärimme ensi viikon lomasta, ja se minua hieman huoletti. Kulta pääsi onneksi mukaan, se helpotti jo etukäteenkin.
Tutkimusta aloitettaessa koin ensimmäisen kerran siinä pritsillä maatessa huolesta johtuvaa konkreettista pahoinvointia ja ahdistusta, sillä vasta siinä laitetta valmisteltaessa tajusin, että odottamamme tieto on nyt sekunttien päässä. Sekin tieto, että kaikki on pilalla ja ohi. Auringonpimennys.
Onneksi lääkärimme alkoi heti kuvailemaan näkymää kohdun alueelta. Kohdussa näkyi nestekertymä eli tuo ruskuaispussi. Ensimmäinen bingo! Ihanaa, se ole munanjohtimessa tai hukassa jossain päin vatsaonteloa. Sitten toki havaittiin, että vielä kovin pienenä näkyi sikiöosa ruskuaispussinkehän ulkopuolella, kuin sormuksen timantti. Toinen bingo! Ja kun lääkärimme onnistui pitämään UÄ-anturaa huolella paikallaan, kuvassa näimme vilkkuvana valkoisen ja tumman vaihtelun eli pienen Bubba Shrimpimme tai timangimme sykkeen. Kolmas bingo!
Sinnä vaiheessa kyyneleet nousivat silmiin ja katseemme kohtaaminen kultani kanssa oli taas yksi ihana muisto loppuelämäksi <3
Kun Bubbasta otettiin mittaa, oli uutinen hieman epävarma. Sikiön pituuttaa (CRL) ei kohtuni kallistuskulman takia saanut vaginaalisella anturalla kovin kattavasti esiin. Sikiö vaikutti hieman aikaansa pieneltä, 4,4 mm saatiin pituudeksi. Tämä vastasi viikkoja 5-6. Nyyh! Toivon kovasti, että kyse on vain kuvantamiskulmasta. Mutta neljän suora nyt olisikin ollut jo aivan liikaa. Minulle jäi itse asiassa hieman epäselväksi meneillään olevan raskausviikon arvio. Olin ymmärätänyt, että tänään piti olla 6+1 päivä. Nyt en ole ihan varma..
Lääkkeet jatkuvat ennallaan eli Lugesteron 2 aamuin illoin ja Zumenon 1aamulla ja 2 illalla. Ainakin seuraavaan ultraan asti.
No, olen päättänyt suhtautua tähän voimistaen hyvää fiilistä. Eli raskaus on oikeasti alkanut, sijainti on kohdussa ja sikiössä näkyy jo nyt syke. Mittaa joudumme kontrolloimaan uudestaan parin viikon kuluttua klinikalla. Olin ajatellut soittaa tänään neuvolaan ja varata aikoja. Nyt en vieläkään tiedä kannattaako minun soittaa sinne. Sitäkään en huomannut kysyä klinikasta.
Joka tapauksessa aurinko paistaa taas ja saimme tänään kolmen bingon suoran ja timantin : ) !!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)